Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49
Joka yö, kun muut mökissä olivat uneen
vaipuneet, hän nousi vuoteeltaan, hiipi hiljaa ulos
tuvan uksen ulvahtamatta ja riensi rantaan
meren houkuttavan, joka odotti häntä milloin
peili-tyynnä päilyen, milloin ähkyen ja myrskyten yli
äyräittensä. Istahti siihen vapa vaskinen
kädessään, laski launihin vesille, onki ongelmaansa, ja
siinä seisoikin hänen edessään se maankuulu
kuninkaanpoika.
— Tulithan jälleen, oli hänen tapansa silloin
huoahtaa. Pelkäsin, että olit minut jo aivan
unohtanut.
— En minä unohda sinua milloinkaan, virkki
häntä hellästi syleillen se maankuulu
kuninkaanpoika. Mutta pelkään, että sinä unohdat minut,
ja silloin ei minulla koskaan enää ole oleva
tilaisuutta kohota edes kuun kumottamille omasta
pimeästä, pelottavasta valtakunnastani.
— Armas, kuinka ollenkaan olet joutunut
sinne? Olethan inehmonlapsi niinkuin minäkin.
Mikä taika, mikä loihtulaulu on syössyt sinut
niin syvälle meren mustien mutien sekaan?
— Olen ihminen vain sikäli, mikäli sinä ra-
Ahven la kultakalat 4.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
