Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
kerrottiin, ei ottanut ollenkaan uskoakseen sitä,
mikä hänelle, kuvankauniille kuninkaantyttärelle,
oli mitä yksinkertaisinta ja luonnollisinta.
Ja hän oli tullut siihen johtopäätökseen, ettei
ihmeellisyys ollut samaa kaikille ja että seikka,
jota toinen piti selviönä, saattoi olla toiselle
kaikkien luonnonlakien väkivaltaista vääristelyä.
Samaan aikaan vaihdelleet kirjavan kiven
kupeella mielipiteitään Ahdin impien imanne ja se
maankuulu kuninkaanpoika.
— Armaani, miksi sinä olet niin surullinen?
Ahtolan nuorin neiti kysynyt. Etkö iloitse?
Kuulummehan tästä illasta toisillemme.
— Tietysti iloitsen minä siitä. Ja huomisesta
saakka sinä tulet näkemään minut vain iloisena.
— Mutta tänä iltana? Mikä kaihtaa tänä
iltana sinun kasvojasi? Joku muisto muinaisesta?
— Niin. Viimeinen varjo maan
viheliäisyy-destä. Mutta älä välitä siitä! Huomenna olen
minä kokonaan kirkas ja vain sinua varten.
— Kuinka kummallisia te ihmislapset olette? Te
kärsitte maalla ja te kärsitte meressä, eikä teidän
sielunne ole koskaan siellä, missä te itse olette.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
