Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II. Separatism - Jakob Jakobsson Kärmäki och Catharina Asplund
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ben, koska minä tunnen hänen äänehs ja olen saanut tuta
itse laitumella hänen oman kaitsemisensa, lääkitsemisensä
ja parantamisensa. Sillä ei minua ole yhdenkään ihmisen
käsi seisattanut minun saastaisuudet ja turhuudeni
juoksusta, enkä minä ole heiltä mitään saanut; mutta itse se
hyvä paimen, joka etsii niitä viheliäisiä kadonneita
lampa-hita ja panee olallens ja vie heitä laumans tygö ja .siellä
korjaa ja lääkitsee. Ja sitähän on minun sieluni
käsittänyt ja seisattanut kuulemahan hänen ääntäns juuri minun
ulkonaises työsäni, ehkä minä sitten kauvan aikaa olen
kamppaillut hänen käsisäns ja tahtonut juosta pois päin
kadotusta: mutta se uskollinen paimen on minun vetänyt
vastoin minun tahtoani. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän
Herran Jesuksen Christuksen Isä, laupiuden Isä,
ijankaik-kisesti. Amen. Halleluja.
En minä puhu muuta mitään enää, mutta rukoilen, ettei
korkia esivalta tahtoisi suuttua minun lapsellisen puheeni
tähden, mutta Christuksen rakkauden tähden kärsis minun
heikouttani, koska minä olen siihen niin kovin minun
tun-nosani vaadittu, ja saanut sen rohkeuden, ehkä minä yksi
halpa maan tomu olen, ja olen aivan mahdotoin kaikkehen
siihen armohon ja totuuteen, jonka Herra hänen
palvelioil-lens osottaa. En minä ole tohtinut yhdellenkään vaivojani
ilmoittaa eli neuvoa kysyä. Se on Herran edes tietly, ettei
yksikään sielu ole tiennyt elikkä nähnyt tätä minun
kirjani sisältä, paitsi mun oma vaimoni; sillä me
kilvoittelem-me yhdes henges meidän omaa turmellusta vastaan sodasa,
ja olemme sillä välillä kaikki meidän sisälliset ja
ulkonaiset menomme laskeneet sen kaikki tietävän Jumalan
jal-kain juureen, joka tutkistele sydämet ja on ajatusten
tuomari, ja jäämmä niin esivallan käsihin nöyryydes ja
hil-jaisuudes. Minä jätän nyt korkian esivallan ja kaikki,
jotka etsivät Jesuksen rakkaudesta osalliseksi tulla, ynnä
jokapäiväisen esirukouksen kanssa, sen aina rakastavaisen
Jesuksen armo-vetämiseen, että hän vetäis meitä peräsäns,
niin me juoksemme yhden onnellisen juoksun. Vielä
rukoilen, että Christillinen lukia tahtois rakkauden hamehella
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
