Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
keväällä hauskankertomuksen »Poliisikoira»,
joka saavuttanee laajan
lukijakunnan. Maiju Lassilan uuden
kirjan nimi on »livana, eli suomalainen
venäläisen puhemiehenä».
Molemmat ilmestyvät50 p. sarjassa.
Muitakin uutuksia on tulossa,
mutta olkoot nyt vain nämä toistaiseksi
mainittuina.
Mitä jokaisen kirja-asiamiehen
tulee tietää.
»Suomen Kirjakauppa»-lehden t.
k. 15 p:vän numerossa antaa nimimerkki
»Närkästynyt» nimeään
täysin vastaavassa äänilajissa herrojen
kirjakauppiasten tietää, ettei
kustantajistakaan ole aivan samantekevää,
mitenkä heidän tuotteistaan
kirjakaupoissa huolehditaan.
Kysymys koskee tällä kertaa
etupäässä vain palautuksia,
joita kustantajat usein saavat ottaa
vastaan aivan hämmästyttävän
kurjassa kunnossa.
Mainittu kirjoitus oli tarkoitettu
kirjakauppiaille, mutta ansaitsee
se allekirjoittaneesta, joka vuodesta
vuoteen tyynesti, vaikkakin
karvain mielin myöskin on tätä
samaa ikävää ilmiötä katsellut,
tulla jos mahdollista, vielä paremmalla
syyllä asiamiestenkin
luettavaksi, heille opiksi ja tervetulleeksi
ojennukseksi. Poimin sen
vuoksi lehteemme muutamia otteita
»Närkästyneen» nuhdesaarnasta
osoittamaan, että kustantajallakin
on jotakin sanomista
siihen, miten hänen tuotteitaan on
hoidettava.
Kirjoituksen alussa sanotaan
m. m.:
»Palautus-raiskat kertovat, saapuessaan
kirjakaupoista takaisin
kustantajain luo, miten ne useimmiten
ovat kirjakauppojen puolelta
saaneet kokea kaikkea muuta
kuin hellää hoitoa ja säädyllistä
kohtelua. Esineiden kurjistunut
ulkonäky todistaa monesti, että
kulloinenkin haltija ei ole käsitellyt
niitä sillä huolenpidolla, sillä
varovaisuudella, joka varmasti
olisi tullut hänen puoleltaan niiden
osaksi, jos hän olisi ollut niiden
omistaja.»
Käytettyään asianmukaisessa
järjest3’ksessä vielä muutamia valittuja
sanoja moittiakseen kirjakauppiaita
myöskin siitä välinpitämättömyydestä,
joka kirjojen osalle
tulee joheidän varastoissaan, jatkaa
kirjoittaja:
»Tarkoitukseni oli kiinnittää herrojen
kirjakauppiasten huomio sir
hen ehdottomasti parannettavaan
epäkohtaan, joka ilmaiksen palautusten
vaillinaisessa kääryeessä eli
pakkauksessa. Kun kallis teos,
joka palautetaan kustantajalle,
saapuu perille taittuneena ja murtuneena
vain sen takia, että kirjakauppias
on katsonut hyväkseen
kääriä esineen ainoastaan yksinkertaiseen
ohueen käärepaperiin,
ja kun kustantajalla, saadakseen
nähdä tämän hävityksen, lisäksi
on siitä suoranaisia menoja rahtimaksun
muodossa, niin emme suin
kaan voi kieltää, ettei hänellä ole
syytä sydämistyä. Sellaisessa tilaisuudessa
ei huolimattoman lähettäjän
olisi hyvä olla asianomaisen
kustantajan lähettyvillä.»
Edelleen ilmi tuo kirjoittaja seuraavan
surullisen tosiasian:
»— — — kun kirjakauppiaat
puolestaan palauttavat kustantajalle
hänen teoksiaan, jotka yhä
ovat tarkoitetut myytäviksi, niin
katsovat he täyttäneensä kaikki
velvollisuutensa, jos tietävät, että
paketti tai kolli on jotakuinkin
eheässä tilassa saatu toimitetuksi
rpläiolhlesettiyinasstit,eahiesäernalläauitnametniealtlkaeaj.alltaukPsinyns,äykypkve-öy
olevan monelle kirjakauppiaalle
tuiki vieras.»
Ylläolevat poiminnot suljen arv.
asiamiestemme huomioon. Saattaahan
olla, että niistä yhdelle ja
toiselle heistä on jotakin varteenotettavaa.
Otaksumaani tukevat
näet vahvasti ne kymmenet palautukset,
jotka asiamiesten puolelta
»kaikkea muuta kuin hellää
hoitoa ja säädyllistä kohtelua osakseen
saaneina» varastohuoneessamme
parhaillaan odottavat lopullista
tarkastustaan. O. V.
rakka, jota, jos se kerran on vain
näkyvissä silloin kun tapahtumain
näjdtömöä kuvataan, ei sovi mitenkään
jättää mainitsematta. Navetan
ovi kirahti, pilvenä hulmahti
höyryä talviseen ilmaan, Tarkkalan
Anni-emäntä tuli saavia korvasta
kantaen näkyviin, käännähti
ovessa ja huusi vielä jotakin
navettaan jääneelle Elsa-tyttärelleen.
Selvää oli, että Tarkkakin ohi
kulki vilkas liikenne oikein arkisina
aikoina, vaikkakin näin pääsiäisen
rinnassa oli hiljaisempaa. Jos
olisi Tommi sallinut talonsa muuttua
kaikkien kulkureitten ja paheitten
rypysijaksi, niin eipä parempaa
paikkaa olisi pahantalon
ammatille voinut löytää, mutta
sitä ei Tommi mielinyt sallia. liikenteestä
hän kyllä oli osannut
oivia etuja hankkia, jopa ehdoin
tahdointuohon risteykseen, syrjään
pääkylästä mökkinsä hommannut,
mutta se tapahtui aivan toisella
tavalla. Munia möi Tommi, munia
suuria ja hyviä. Mutta jos tarkemmin
katsahdit tuvan maantien
puoleiseen päätyyn, näit siinä
oikeastaan kaikki Tommin ammattien
ulkonaiset tunnusmerkit.
Siinä oli ensinnäkin ajan himmentämä
kilpi: Kraatari, sekä kilvessä
joitakin omituisia kuvioita, joiden
on väitetty esittäneen saksia ja
rässirautaa; siinä oli toinenuudempi
kilpi, josta vaivatta saattoi lukea;
Sekatavaran kauppa; ja siinä oli
kolmaskin kilpi, kerrassaan taiteellinen:
Täällä myydään kirjoja.
Nämä ne olivat ne Tommin onnen
valtasuonet, joita hän uutterasti
herutteli.
Jatk.
Helsinki 1915,
Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
