Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
rättää todella huomiota sen runsaus
kuluneena vuonna. Ammattiarvostelijat
— pääkaupunkilaiset
— meillä useinkin valittavat muka
kirjallisuutemme laaksopohj aisuutta,
kuinka se on näivettynyttä ja
matalaa j. n. e., ollenkaan huomaamatta,
että nykypäivien kirjallinen
yritteliäisyys on erittäin vilkasta,
kasvaen monessa suhteessa
yläpuolelle sen makutason, jolle
vatsakatarrin katkeroittama arvostelu
usein jää. Joka todellakin
suomenkielistä kirjallisuutta ja
sen syntypohjaa ymmärtää, sen
täytyy tunnustaa, että paljon suuriakin
toiveita herättäviä ilmiöitä
kirjamarkkinoillamme esiintyy.
Siitä lienee todistuksena sekin, että
maaseutusanomalehdistö melkein
poikkeuksetta arvostelee useita
uutuuksia silminnähtävällä innostuksella.
Niinpä useat esteetikot, luettuaan
F. E. Sillanpään romaanin
»Elämä ja aurinko» (5: 50) käsikirjoituksena,
merkitsivät sen jo silloin
taiteelliseksi saavutukseksi.
Ja julkinen ammattiarvostelu on
myöskin sen kauneudet tajunnut
pitäen sitä merkkiteoksena tämän
joulun kirjain joukossa. Emme
suosittaisi sitä kehittymättömien
nuorien luettavaksi, mutta sitä
enemmän niille, joiden maku kaipaa
hienostuneen taiteellista tyyliä
ja hermoherkkää huomioimisja
tuntemiskykyä. Jollakin tavalla
lähellä tätä on viime keväänä
ilmestynyt D’ Annunzion Kuoleman
riemuvoitto (4:25). Jos sitä
vielä jossakin on, pitää se välttämättä
myydä pois, niin »ettei
hänen sijansa tunne häntä enää».
Tälle samalle alalle ulottuu myös
Hilja Kahilan kaunis romaani Onnelliset
(4: 50). Käsitellessään rakkauden
ja nimenomaan avioelämän
onnettomuuksia jaristiriitoja
on kirjallisuudessa suorastaan
unohdettu asian positiivinen puoli,
rakkauden ja avioliiton onni. Se
ja sen salaisuus on Hilja Kahilan
romaanin aiheena, ja itsestään on
selvää — kun tekijä ei ole nrkään
untuvapoikanen kynän käytössä
—, että kirjasta on syntynyt mitä
viehkein lemmen onnen kuvaus.
Teos sopii luettavaksi kaikille,
mutta on arvattavasti erikoisen
mieluinen nuorille tytöille ja naisille.
Siinä on voimakas siveellinen
tendenssi.
Samaa on sanottava Anni Kasteen
uudesta kirjasta Siihen voi
luottaa (3: 50). Neljän nuoren naisen
kohtalot, eri luonteet ja mielipiteet
ovat hänellä siinä aiheena.
Hänen voimakas siveellinen suuttumuksensa
ja pirteä kuvaustapansa
ovat tässä luoneet ajatuksia
herättävän teoksen, joka on sopiva
erittäinkin naisille sekä terveellinen
kaikille miehille.
Lemmen monivaiheisuus, sen
tuottamat surut ja ilot! Yhä
uudelleen kertautuu se aihe kirjallisuudessa
samoin kuin elämässäkin.
Martti Vuoren Onnen unelma
(4: 50) ja Helga Silénin Norma
(2: 25) palaavat myöskin siihen ja’
tavalla, joka on molemmille tuottanut
paljon arvostelunkin kiitosta.
Sopii mainita, että Martti Vuori
on sangen perehtynyt maailman
kirjallisuuteen ja luopi teoksensa
tottuneen kynämiehen taidolla ja
omain periaatteiden mukaan, välittämättä
kritiikin pisteliäistä
huomautuksista. Ja hän on valloittanut
itselleen melkoisen lukijakunnan,
jonka laajuutta ja myötämielisyyttä
monet kritiikin kannattamat,
mutta lukijain vieremät
(»taiteelliset kyvyt» saisivat syystä
kadehtia, sillä ikävähän on saarjnata
tyhjille seinille. Helga
Silén on nuori alottelijatar, jonka
herkän ja tunteellisen novellin sekä
yleisö että arvostelu on ottanut
hyvin vastaan.
Pysyäksemme yhä alkuperäisissä
teoksissa tulee vuoroksi mainita
Heikki Impolan Annolan perhe
(3: 75) ja Arvi Järventauksen Risti
ja noitarumpu (4: 25). Miten leppoisaa
ja viihdykästä onkaan viivähtää
Aunolan perheen idyllisillä
sivuilla, tutustua sen esittämään
elämään ja tyyppeihin! Sivistyshistoriallisesti
arvokas aineisto on
saanut siinä koruttoman ja terveen
käsittelyn, jolloin on syntynyt
»ihanteellishenkinen kansankirj a».
Kummallista! Niitä sanoja on nähnyt
arvostelun jossain käyttävän
olkapäitään kohauttaen, ikäänkuin
moitteena! Olisiko sittenkin perää
erään kustantajan väitteessä, että
hyviä kirjoja ei voi enää Suomessa
julkaista, koska kritiikki pitää
ihanteellista maailmankatsomusta
taiteen palvelukseen sopimattomana
ja yleisö antaa sellaisille kirjoille
»kirkkaan pirun»? Emme
usko sitä, sillä sekä Aunolan perhe
että Risti ja noitarumpu ovat saaneet
jo näihinkin mennessä melkoisen
lukijakunnan ja suosiollisen
vastaanoton. Sen ne ansaitsevat
täydellä syyllä, sillä ne ovat hyviä
ja arvokkaita teoksia mainioita
joululahjoja nuorille ja vanhoille.
— Näiden samojen teosten joukkoon
on luettava Osmo Hsalon
Pyhiinvaeltaja, saman tekijän,
jonka Vornan Werner Söderström
O. Y. on täksi jouluksi kustantanut.
»Pyhiinvaeltajaa» on paljo kiitetty
jos moitittukin ja lienee se
ihanteellishenkisenä teoksena lahjaksi
sopiva.
Ja sarjaamme jatkuu yhä. Siirtyen
nykyaikaan, mutta pysyen
kansanelämän kuvauksessa on
mainittava Juho Hoikkasen Viinamäen
Eenokki (3: —). Tuo mies,
joka nähdään kansilehden tunnelmallisessa
kuvassa, on suurimpia
originaaleja, mitä ajatella saattaa.
Hänen surullisen-lystillisen elämänsä
ja olemisensa on kirjailija
kuvannut terävällä huumorilla,
joka paisuu Eenokin viimeisen
kepposen vuoksi yleis-irooniseksi;
ja kun Eenokin ikiliikkuja lopuksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
