Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
"man kirkkoihin laittamaan inukawampia
olos pääsö-keinoja ja tnuttten järjestätnääii
kirkkojen sisusta sopiwatntnaksi, kuin mikä
walitettawasti useimmissa maankirkoissa oit
taivallista. (U. S.)
Maasetidiiiita.
— Lahja. Uttdenkaupungin sunnuntai-
koulua on tnitistaittit hra taidemaalaaja
Arwid Liljelund lahjoittaitialla sille 3 ho-
peaista piirusiusliidiin-pidititä, sotkit owat
annettiititat witosittttkiitiioissa kehoitukseksi
koulun etewimmille ja ahkerintmille piiritö-
titsoppiiaille. Hra L. ietiee itse saanut
ensiitiitiäiseit piirustttsopettiksensa iiiaitiitussa
koulussa.
—— iliisikatipunki, joulukuttu 23 p. 40 iit-
kitwitoteiisa päätti t. k. 17 p. täkäläi-
"neii sunnuntaikoulu ammattilaisia ioarten
julkisella ivitositutkiiinolla. Päiwän kun-
niaksi ja yleisön tiähtäiväksi oli kouluhuo-
tieeti seinille ripitstettu ja pöydille asetettti
koulun opetuskalusto, täntäii lukuwuoden
kirjoititswihkot ja oppilaitten teketntä pii-
ritstiiksia uittosilta 1854 ——1882, joiden
!viimemainittujen jotikossa iiähtiiii myös
yksi hrii taidemaalaaja Arwid Liljeliind’iti,
täkäläisen sunnuntaikoulun oppilaatta, erään
tiiyös näkywille asetetiut wärikutvan tiiu-
kaan, tnustalla kliidttlla hienosti tekeiiiä
piirros. Warsinaisen tiitkiiittoii päätyttyä
luki kottitiii johtaja kertomuksen koitiitii toi-
mitttiosta wiiniekiiliitieella itikuwttodella ja
sen aikaisenunista waiheista. Tässä tnai-
iiittakooti tvaati, että 1842 wuoden asetuk-
sett johdosta ja arkkipiisita E G. Me-
lar ’iti kehoituksessa kaupungin wanhimmat
heltiiikttitii 10 p. 1843 päättiwät sitiiiiiiti
taikatiimi periistettawaksi, ja kiin silloiseti
ala-alkeiskoulun opettajat Landtmaii ja
Björkniati litinisiniat ruweta opettajiksi tässä
kouitissa, niin koitiu awattiiti yksiluokkai-
setia, nitttta kaksiosastoisena jo sitittaii kuitti
16 p, jolloin kirjoitettiiii koulun kirjoihin
45 miesoppilasta (33 aniittattilaista ja 12
retikili y. tii. s.) sekä 13 naisoppilasta
(puimurien ja merimiesten tyttäriii, palwe-
lustyttöjä j. n. e). Nätnät naisoppilaat
jättiuiät kititettkiii kaikki "johtokutinan pää-
tökseii inukaan" koulun jo niaaliskititii 19
.p." Mistä syystä johtokuitta näin päätti,
ei kirjoissa mainita. Oppiiasniäärä ott
sitte eri witosiiia suuresti waihdeilitt: 25
.tina 74" oppilaati, jokii korkein iitäiirä oppi-
laita koululla oli w. 1853 Eiiiieti toitottii
1855 itäkyy koulusta ttäästökirjalla laske-
tttii 25 oppilasti! ja wuodesta 1854"; tähän
asti oit piiästökirja atiiiettit 116 oppilaalle"
– .tiun koitiitit oppiaika oit waati 3 touo-
titieti ja opetusta annetaan iioitt 35 tiilik-
koa wuodessa, 3 titiitiii wiikossa, joista
tunneista 1 kiiiteiikiti oit piirustustunti,
niin luonnollistakin on, että 1858 wuoden
asettiksessii iiiaitiitiiista ii; oppiaineista ei
ole ehditty opettamaan tiiuitta kttiit liskoti-
toa (etinen tpitotta 1874i, laskentoa, käsi
kirjoitusta ja äidiiikieltä. Tositi oit tiiott
tuostakin yritetty lisääntääii siiheit, milloin
titaantiedettä taikka historioit, milloin kir-
janpitoa, niittausoppia y. tii. s., ittittta tits-
kin oii sillä titituta ioyitettit, kitiii ettii pii.i-
aineistit joku oit titllttt enemmän taikka wii-
heititiiiiii syrjäile siistityksi. Yleiseii kaitsatt
siwistyksen kohotessa, oit koititt siis pysy-
tiyt alkuperäiseiiä alhaisella kaimallansa 40
tvitottii" Mutta koskit stituiiinta.koulujen
katinasta tietysti riippitit myös koko atii-
ntattilaiskiitinau siutistyskatita, itiiti koulun
johtaja lausui sett toimeen, ettii kaupunkini:
itte aittiitattilaisiihdistys ottaisi tämän heille
ivarsiit kipeiin kohdan keskitsteltaioaksettsa
ja ryhtyisi toittiiiti, joten oppituntien määrä
koulussa saataisiiti korotetuksi. ttoitlitti joh-
tokunta puolestaan, joka, oltuansa i; iiijiot-
ta iltttati puheenjohtajaa, iiiiime uittoaita
walitsi sellaisen, oli tehnyt ttiitii se oli tyoi-
tiut wiime kokouksessaan tityöntiitiiiiliii, ettii
n. s. kontrollikirjoja saadaati koulussa rit-
weta käyttätitäiin, ettii, kitti itiiiositutkintoja
ei ole ii; wuoteen pidetty, sellaisia tiia-:i
saadaan pitää, ja etinen kaikkia ettii koit.-
litittt pyrkijöiltii sandanit waatia hyittiikstitty
sisiiluiiiiin ja uskonnon taito Wiime mai"-
iiittit titti-".itiiiytys oliliii ivarsin wälttäniä-
töti: sillit tuoreessa muistissa on wielä,
kuinka muutaman mestarin, kiiti eriiässii
iiaaiitiri—iiiaaseurakittiniissa hiiiieii kiitoksella
ripille piiästetty oppilaisensa pyrki sittititiit-
taikoiiiitttn, täytyi waatia pojan eitsiti os-
taiiiaati aakkonen ja siitä opettaa hänelle
kirjaimet, poikii kitti ei eiisiiikiiän niitä tun-
tenut, waikka tawallansa osasikin —– kiite-
kistiiuksensa iilkoa (3); eikä tämä ole tui-
käiin harmitiainen tapatts, päiii wastoin
on warsin tawallista, että kouluun pyrkijät
eiwät osaa kunnollisesti oittaa nimeänsäkääii
tawata kokoon, wielä wähetniitin mestarin,
waikkapa sillä olisi suottialaitienkin niitti,
joka kuitenkin harwoin tapahtuu. —— Sit-
tekun 4 oppilasta oli korotettu ensiluokalta
toiselle, (yhdelle oppilaalle, joka koko wuo-
tena ei kertaakaait ollut kotilitsta ollut pois-
sa, antiettu kehoitukseksi Tuhkaseu kirkkohis-
toria sekä kiitollisuudella itiaittittu), että hra
A. Liljelund oli koululle lahjoittanut par-
haiinmalle ja ahkeritiintalle piirustus-oppi-
laalle atinettaiviksi 3 hopeaista piirustits-
liidun pidintä, joista ei yhtäkään tänä lit-
kuwuoiitia ktiitetikaait woitit antaa, pää-
tettiin toitnitus rukouksella ja wirren wär-
syii weisaamalla. Näiiä koulun 40 lukn-
wuoden päättäjäisiä ja etisittitttäistä wiiosi-
tittkiittoa jälkeen wttodeii 1866 kunnioitti
läsnäolollansa, opettajia ja oppilaita lu-
kuunottamatta, 1 mies ja 5 tiaishenkilöii,
yhteensä siis 6, (sanoo 6) hettkilöä, joista
ei tietääkseni yksikääti kuulunut koulun joh
tokuntaait eikä aititnatttlaisiuokkaan. Täntä
oli sitä kttinmallisempi kun tvuositutkitinon
pitämisestä 2 pyhää perätysten oli selwästi
kuulutettu kaupungin kirkossit ja oppilaita
kehoitettu tästä isäntiätisä muistuttamaan,
mutta ivieläkiti kummalliseniniiiksi käy se
kun nutistaa, että aitiitiattilaisyhdistyksen
päätökseii titukaan koko syyslukukauden kit-
luessa yhdistyksen jäsetiistä witoroonsa yksi
joka sttiiiiutitaiiia on opetustuntien alusta
loppuun asti ollut koulussa, sitä miksikään
rasitukseksi iuketiiatta.
Säästöpankin muusikokouksessa
ioninkuun 18 p. ntyöititettiin täiideilineii
iititiiit.ipaits johtokitnnalle wiime wuodeii
hallinnosta; johtokttntaatt walittiin jälleen
saittat jäsenet, joiden wuoro nyt oli päästä
jäsetiyydestä. Tiiiiitarkastajoiksi tuliwat
lirat F. P. Björkros, A, Tollet ja A. Ran:
deliii.
Waltitustott kokouksen päätöksistä
t. k. 19 p. mainittakoon: että maistraatin
wuodelle 1883 teketiiä tulo" ja meno-ar-
tpio tarkoin tutkittiin ja pyyhittyä tulojen
puolella lähes 14,000 ttiarkkaa epäwariiioja
tuloja sekä tväheniiettyä ttietiot wähittntäänsä
eli noiti 11,000 markalla, päätettiitt we-
roitttkfeii kautta linuksia tittoja 28,000 mark-
kiia. Rahakatnaiiti jäseiieki"i hra J. Riwell’iti
sijaati, jolla oli oikeus nyt päästä jäseiiyy
destä, walittiin hra G. Grötiholm, joka
myös niäärättiitt wara—puheeiijohtajaksii
Pnheeniohtajaksi walittiin hra B. E. Heer-
ittaii.
Waituusmiesteii waaiissa t. k. 20 p.
walittiin ni. 1883—1886 hrat G. Söder-
tuan (218 ääntä), G. Bioiit (200), K. W.
Paltiu (193), R Hartitiiiii (193), P. Al
piiii (15()), J. E. Nordströtn (150) ja J
til. Wallin 025); Lähitiitä iiänilitwitssa
olitpat hrat L; .tkräki (50 ääntä) ja G
W. Liljefors (43 ääntä); 10 henkilöä sai
ääiiiä wähetiittiän kiiiti wiimeksi ttiainittit.
Kaikkiaiisa jätettiiii 13 waalilippita, joista
4 hylättiin. K.
viitannutiin.
ILoSt-otuuniat Itiinaicasea. ’ku-
lineti riita liste-6 rielii lirutteli-assit Stiicettitiiuiu
ruetaan. dljinpii linjoitetaan isit-"ittes leitileS-
ati eettiin rattiin soitilasta !totin-inumaa 3eu-
rtittrat hurjat Sittiat: "ärryttili.eeenteiittii .liet-
ia ispan-:sitea "jolta oii.ei jijsejinyt raittiuni-itto-
niane, tieitSeeiliSeiiii liletSinä, "jollej intti-stillt-
ita Btiuiiiiie, "jolta nyt. lliutlriäin itiitiiiilla itui-
jettelee liiipeiitiineii, oljet erittinä onnetta"
itiiiiiiien päieäiiii tilitit ajelisi piitillilcitönit, ——
hletöiii tti"i"ontij55eiiientti, ilioSeiiit (lepatte-
nteiitiööa, oit tiilixi ltetiteilii itiieltettz" etiitetu-
j:itiiiöii tiulitöetuuiiii. llIiltiiiicii nijn? lietelis-
tt"t;;""j"tii, Siiic.eait piiri-iittieitttjjitl ’kiittiki tottet-
tttjett, titi oiicetiiniiiin petotiFjeti (tilusmies oit
ott-iitu els-.timit (tietis-lotlIrjite-"iiulatetu Suiiioin
tig-tiilisten sii puolalaisten joiiicoaöa, titossa
iiilcetitleii riittiin-tiesu, "joniin eileaati lcolco niun"-
iittiuit "silei-teit tiileiipiiie liinit-telien itutatti-tuu,
"ja janica tii)"t)")", "joltei liettu "liitin "soltti .eeit
jii.seiijztit oilteiit:leit periuni-ottit atiiliat-"nea litiu-
ttttt, lciiriiii iotiiciiutti"iiii keliniitti naurua eitetti-
iiiistän puoleita, "jt-liii oit riitit .sui-ajtaeittntnit
lteiicitcijii raetatiii ittiin orjallinen ettii inieötii.
lioittaan, "joita eitti laitit-.tunnitta jalit-:tinea
tille pyilteo. lLe.stiiii s:eintttittjliiiöoit "juopu-
iiiuitSen ltiii"jttiii"iii"i raittiini ttiztuitii, !tuitei-
jyistii ritatta tiilioittiiceeti "jttiiteett huittiin:
"’l"e ette roi isosit-.iitti 8)"iitititiitjiitnute oinie-
ttiti, te. !utartta uinti peritiitoliiaitiuniitto. rii-
liöottIrejnti, "jytien polttaen "ja tiiutittiten itul-
ltiriit itsiiiiiiinie !catitta s:t tullimitat rjljnin-
ine, ttilitiieJ iljiiiii, joiilen lcttolentiiu tilastoinut
oiiiiStajat oilottititat”, jiiiiietiiii i"ti3tt18tuicSoit
"tioii tiltiksistii.
lintulait tuota Saiteae saet-aati, "joita eemel-
lti liilcoiiee roimaa "ja riitt-ut ee on enur-
ta, se oit virallistu, ee on teito, "jontte pi-
täisi pait-tittaa meitä nääntyinään itseemme
ja eyräeti lialrelceimaen icaiichia reitioliieie
reitiseitä. ’I’ämiin ituuiion on hietain pro-
teeti-puolueeii ehtiolcaI, itte. antoine piikie-
täiiyt . llän sonoo pititeeeeetioa "elitei-
joille: "ikiisi icääegöö. ltailcltieii muitieti 31838-
I-otitringeu protesti-puolueeti eänemiesten
lettuosa tuittien raiti/istaa siti-i. että talloitus
on jaioiii pollceitut- oiiceuiceiutnnte rapeina
miehittä "ja liene-tiaisina. taliclou roittejiiiein-
me utulaa-titan sanou, ettii lie otat tieuran-
neet ratin lausetta: "lloj roitettuja!””, niin-
lctiin "joul-.iituun 9 p:nii 1881 sanoin heilie
bileaS-l-otltringiit maaritiioliuntiaSS-a: "ILiit-
peliaatteisin "jää ateille ee, niitä ette 1(08-
ittian itoi mieltä ottaa: toiro! liäe lceltoi-
tumme lianaita velottamaan, sillä neitiset-leit
yli tallitsee lain ju oilceuiien mujeeteti.”
ttrwiciceieuue, itsettäisj-FS, aittiiicsi-antamue
on niititte. hiilipii-kiitit eiiiten piisit-"iitti saalilta,
jolloin "siitit-"ilta oit "joutuen tappiolle oilien-
tlen etleöeii ”" 0iiiiettoinuu3 taltee sielut
enni-litsi, Se yientää eziäiiiitiniii. bäuiitlotoii-
tii on !nihtimimmin tunnustaa lietteeliieta ue-
icoaneti "ju toit-onnee oiiceuäeu roitosta. 01-
icaon ltoetteietnua pitää titi lyhyt, :te oit
lieri-ati pijättjirii, itiin iuoniioiiinett teenpeitto
palautuu, itiin Serinttnilainen töitti retipu-
naiSella iialalle. lcutoati etiiStjiicSeu neitoihin"
!tanelien ja §laiteen icezlcitiäinen
tilia ulet-tuu teoliisuuäea alalleiciit. "diora-
cleuteeiie iillFenteine 2eitung" icjrjaittaa siitä:
"keinollisista epistl; eit-iit ritnIicnlaieet riime
:tiiroina ole telineet mitätiii t-ilauiceiii Suicöa-
laieieta telttaj8t3;, raililta niitleii tpölcpicyii ei
iitilcäiiu raita, raati lsttiltiti .sellaiset tiliini-c-
Set oit läitet-ettp itiin-iiitaleiisiiti telttaleili.
llie olemine icjiliä tinlcuiitetut, ettii salie-"tieu
teet, uritoötelleeetiaii tattaran ii)ir)")"ttii "ja pajis-
ltea, mietti. sitä paritaiteii roi tuottaa, liiati
turhasti Seitrtiarttt "jäiseliiöjijitlett noutoja an-
toinettensa eellejöteii raitioliisteit eetititaiii
8ijiteii ratisuttaa liuin ne. "jotica ruttotautisia
eijasi. lcoiiäoit "johti-tietit. liititte, Stiicean poli-
tiiciiltt ei ole tapana t"atiiialii3e3t"i multaan-
tua selluiSijtt iimjöjititt. 0ieutnie icuuiieet
ettii noitien tuotteita haaralta tulleitten !a-
lititeteu "joltisesta ei ensitiu alotti. !taitelian
suhteen pysyki iijiicyiöeeeti niliiiiSeSIa tulli-
talien-983.. karsinain ajot-.titit ictioitinia rii-
nejti "ju niinkutsuttuja karisin tattaroita
pantia itorlteaminun titiliit alaisiltej".
§nokiniittuja
!7.
"Pitheena olewa,iia wuonna, jolloiit S.
oli kotiopettajatta W:tt kartatiossa, olin
wielä Ttiruti lukion korkeammalla luokalta.
Joulitluiitalla piti iiieiitiä kotiitt terwehti-
tttään watthan isäätii, joka silloin sairasti
kiiolititaittiatisa, mutta kuin minulla ei
ollut riittäwiä rahoja ktiytirahoiksi, päätin
liihteä jalkatanikkaa. Isäiii torppa ei ol-
litt aiwan katikatia W:ti kartanosta, waikka
se oli toisessa pitäjässä. Ainoastaan yksi
pitempi taipale eroitti seit itiaiiiititii karta-
liuii jouluiltana kello kutt-
deti aikaati iitatkustiti W:tt kartanon ohitse
olitvat kaikki ikkunat seit itiolennttissa ker-
roksissa jo walaistut Wähäksi ajaksi py-
sähdyiti tätä ioistatvaa koitieittla katsele-
itiaait ja ajattelin sen ohessa oikeitt tosi-
lapsett tapaini: "olisi kai eriiiotitaifen haus-
kaa asua tioiti ttiiihkeassa rakennuksessa ja
olla seit omistajal" Mutta kowa pakkanen
tititistittti ttiitiita pian taas jatkatttaaii
titatkaaiii. Noin kahden wirstaii päässä
peltojen ja niittyjen takana oii iitetsäii
ranta, siitä alkaa riitintie, jonka poikki tie
käypi, .liolkolta tiititiii yksitt antautua
tälle iiietsätielle. Pimeä oli ja pakkaiieti
oli paisumaan päiti. .iloko taipaleella ei
ole tititiita kititi yksi ihiiiisasitnto; eräs
pietit tiilit taikka torppa, jonka ynipiirille
sutirella iu-.iittialla oit r.iiniotttt iiiiihäii pel-
tomaata. Tölli on tilin huonosti raken-
iietitt ettii ohi kiilkieti oit titaikea arwata
sitä ihiiiisasitniioksi. :llititiitt läheliä sitä
litistyy kiiksi wielä kiirjeiitpaa ryjäii, toitieii
iiiistii ott olewiiiaaii saittia, toinen tiawetta.
Milt’ei lukemattomia kertoja olin kulkenut
tästä ohitse ja joka kerta surkutellen katsel-
ltit tätä kurjaa kurjuuden kotia. Se si-
jaitsee jotensakin keskellä taipaletta ja kitu;
ltiit W:tt kartattaa alueesen. .tiitu tällii
kertaa ehdin torpat! kohdalle oli iititiitii
itiin koipa niilit ettii hititipaat helisiiyät.
"sienen jiiiitytteeii ikkunan läpi loisti ival-
ke.i hiiiiuieästi. Päätitt iitentiä sisäiiii lätti-
initteleitiäiiti. Pietii tttpa oli wiikeä täyti-
iiii, waikk’ei siellä tosiaaiikaati löytynyt
muita kuin töllin omat asujamet: mies
waimonensa ja kuusi lasta. Mutta se oli
niin ahdas, että kuin minä astuin sisään,
tilin oli jo yksi liiaksi. Tuli paloi takassa.
Mies istui wirsikirja kädessä takaii ää-
ressä sywäätt kumartuneena ja lauloi hiljai-
sella äänellä erästä tvirttä, waimonsa is-
tui hänen siwullansa ja kuunteli hartaasti
kädet ristissä, lapset kaikki paitasillaan,
tuhriwat akanoilla peitetyliä lattialla paitsi
nuoriti, joka lepäsi kehdossa; ivauhin heistä
taisi olla iioin kymmenen wuotias. Titloni
nostatti pelästystä nuorimmissa lapsissa,
jotka rupesiwat täyttä kitrkkua huutamaan.
Aiti sai heidät ivaiwalla tyytitytnään; war-
memmaksi wakitudeksi kätkeytyi ktiiteiikin
kaksi heistä sängyn alle. Siten sain tiiaa
astua askeleeit owesta edettiinäksi. "Hytvää
iltaa ja otitiellista joulua! Siniutnennen
astuiit sisäätt läniniitteleniääti" — sanoin.
— "Tertve tulemastannei" — lausui ivas-
taitkseksi töllin isätttä ttiies. Kääntyen tvai-
titootisa jatkoi hän: "Toitnita nuorelle her-
ralle jotakin tiiihiti istua". Waimo tuuutti
initiiiti puoliselle takan siivulle kolmijalka-
sen tuoiiti, jolla itse oli istunut. Jstut-
titaiii kyseli isäntäiii itiistä matkani ja
ttiitiiie. Näihin kysymyksiin wastatttiani
wirkkoi hän: "Kyllä minä oieti isanne
torpassa käyiiytkin, tnittta siitä on jo titoitta
wiiotta. Eii silloin uskonut että joku hä-
iteii lapsistaan piti tttletttati lukiiinieheksil"
—– Miiiä pyysin sitte jotakin pistemaa. "
"Aiina nuorelle herralle kaljaa" —– sanoi
itiies waimollensa. "Eikö teillä ole mai-
toa?” –— kysytti. Tätä kysymystä eit teh-
nyt sentiihden että olisiii haltittut itiaitoa,
waati saadakseni kuulla jos heillä sitä oli.
– "Tänä ivitoiiiia –— ivastasi waittio tar-
joten mitiulle kaljahaarikan – on tneillä
niiti kuittia jouitt ett’ei ole tiiaidoti tilkkaa-
kaati. Lasteti puolesta, jotka oivat tottu-
neet silloiit tällöiii saattiaati maitopisaran,
on tito hyttiin ikäwää" — Mutta onhan
teillä lehtitä?" kysytti taas, ajatellen
mokomaa nawettoa. —— "Oli — wastasi
mies —— mutta titoiiiioin otti patruuna sen
tiieiltä pois toerorästien ttiaksoksi. Wai-
itioiii sairasti tnelkeiti kaiketi kesän, jotta
hänen hatittipäiioätisä jäiwät tekemättä.
Häneii sairaittensa tähden jäi minultakin
paljoit taksia rästiiti, kuti piti häntä hoi-
taa enkä kiirullisella työajalla saanut ke-
täiiii sijaani. Kehruweroa wainiotti ei
ttiyöskääii sairaittensa wiioksi ole woinut
täyttää" Nyt wasta loin silmäni tarketti-
itiiti itiaitnoon; hiiiieti waaleat ja laihat pos-
kensa tiostattiwat sydättiessätii sywäii sää-
liti tunteita. –– Miks’ette ole toimittaneet
itsellenne palkkalehmiiä?” — tokasiii kysyä.
""silitlktaiehitiää on itäillä seuduilla ivai-
kea saada huonoinakin heinäivtiosina, sen
koommin tiitiä witotiiia. Miiuteu ei ku-
kaan tahdo aittaakaan lehitiääiisä näin köy-
häiiti tölliiit" – arweli isäiitiitiui. Woi,
miks’ei minulla ollut lehtitiiäl yksi aittoa
waati! että olisiti seit iooiittit lahjoittaa
nyt jouluiltana tälle köyhälle perheelle!
Taikkii miks’ei niitiulla ollut taskussani ieh-
iiiäii hiittaa rahassa! Sydätneni kiehui wi-
hasta titota rikasta patruunaa wastaan.
Oiiii wielä närkästyksissäni soimata 3u-
tiialaakiii siitä että hän itiitt epätasaisella
mitalla jakelee lahjojansa. "Mutta teidän
olisi pitänyt tuutittaa pois tuollaisen jui-
tttaii ja sydäniettöniän miehen aitteelta jo-
hoiikitt ttiuttallel" —— huudahdin kiiwas-
tutieetia. —— "Muitttaa pois! —— toisti töl-
liliiitiett sitrititiielisesti hytiiyillen — .tinkapa
itieitii tälliiiseiia lapsijoukolla ottaisi tilitk-
siileiisa asiitiiaaii ittahdoliisekii rasitukseksi
tulewaisuudessa? Ei kukaan" Miiiä
katsoin lapsiin, itoihiii puoleksi alastomiin
raukkoihin, jotka kuljit kaitten kuiwaa lei-
piipalaa ihmetellen tirkistelitität iiiiiittittt.
Lapsi parat! Heidiin isiiusii oli oikeassa.
Ei kukaan! Ei kitkaan ottaisi heitä iisti-
miiau tiluksillensa. Se oli sydäiitii särke-
wiiä ajatella, mutta se oli totta! Iits ei
Itttiiala tuollaisia ivatinaisia siiäli, eiwät
ihmiset sitä tee, ainakaan eiwät tie, joilla
olis iiiillii auttaa; siilien woi ttiaasetiditilla
joka toisen wirstaa pääsitä saada tadistuk:
siti. — Mutta muistui mieleeni jotakin.
Laitkiissatii oli iiiielä itiiitkaetuiistätii jäl-
jellii kaksi kyrsää liieiio.i näkkileipäii, ttoin
tieljäiiitekseii n-.iulaa ehesterjitusto.i ja wä-
iiiiti suututettua sianlihaa. Ottaissani esiin
titatkiilaukkutii liitoitiasiit että tuli takassa
oli s.ittimittitaisillaiisa; puhuessamme ei ol-
iut kitkaan i:iitistaniit sitä kohentaa.
"Onko teillä kyiittiläiit" — kysytti. "Tänä
joititttia ei meillä ole kyitttiiäiikiiiiu pantia
pöydälle" –— wastasi tiilliii etnäntii. Wä-
hiipii siitä, oli tiiiuitlla neuwo siihenkin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
