Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
146
elämässä niinkuin eläinmaailmassakin kehityksen suunnan,
ja etenkin on ihminen taipuvaisin ja mukautuvaisin kai-
kista luontokappaleista. Usein tekevät muutavat vuodet
ihmisestä toisen. Ulkonaiset muutokset eivät missään niin
silmään pistävästi esiinny, kuin köyhän ihmisen päästessä
tuntuvasti parempaan asemaan. Mutta hänen menneisyy-
tensä kyllä ilmenee hänen henkisessä kehityksessään; tämä
riippuu siitä että määrättyyn ikään tulleet henkilöt eivät
halua kehittyä edelleen. Nousukas kärsii harvoin tästä
viasta. Meidän aikanamme, jolloin katsotaan rahaan ja
aineellisiin etuihin, kumarretaan paljoa auliimmin miehelle,
jolla on suuri rahakukkaro, kuin miehelle, jolla on
tietoja ja suuria hengenlahjoja, etenkin jos tämä onnet-
tomuudekseen on köyhä ja vailla arvonimiä. Kultaisen
vasikan palvelus ei ole minään aikana ollut suurempi
kuin meidän päivinämme. Niinpä elämmekin , maailmoista
parhaassa*.
Sattuvimman esimerkin siitä, mitä perin erilaiset elin-
ehdot ja kasvatus tekevät ihmisestä, näemme teollisuus-
seuduillamme. Siellä jo ulkonaisestikin ovat työntekijät
ja työnantajat niin vastakkaiset, kuin kuuluisivat he eri
ihmisrotuihin. Miltei kauhistuttavassa muodossa pisti tämä
vastakohta silmiini vaalikokouksessa, joka v. 1877 pidet-
tiin muutamassa Erzgebirgen teollisuuskaupungissa. Ko-
kous, jossa tapahtui väittely erään vapaamielisen profes-
sorin kanssa, oli niin järjestetty, että molemmat puolueet
olivat yhtä voimakkaasti edustetut. Etualalla istuivat vas-
tustajat: miltei poikkeuksetta terveitä, voimakkaita ja kook-
kaitakin olentoja; takana ja lehtereillä seisoivat työmiehet
ja pikkuporvarit, joista /,, kutojia, enimmäkseen pieniä
matalarintaisia, kalpeita olentoja, joiden kasvoista kuvastui
puute ja huoli. Toiset edustivat porvarillisen maailman
kylläistä hyvettä, ja täysvaraista moraalia, toiset työme-
hiläisiä ja juhtia, joitten työ oli antanut herroille tuon
hyvinvoivan ulkomuodon. Jos asettaa ihmiset sukupolven
ajaksi samojen suotuisten elinehtojen alaiseksi, niin nuo
vastakkaisuudet katoavat useimmilta, ja heidän jälkeläisis-
sään niitä ei enää tunnu.
Yleensä on vaikeampi määrätä naisten yhteiskunna!-
lista asemaa, kuin miesten, he mukautuvat helpommin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
