Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Nimenne mitkä? Kenpä tietäis sen?
Miss’ Suomen erämaassa sjmnyitte,
Ei tiedetä. eik’ kossa kyynelen
Verisen vuodattivat äitinne,
Voodettuanne vieraan maassa verta.
Nim’ yks on tietty: nimi Suomalainen,
Yks asiakin: kuolla saitte kerta
Kuninkaan sunren eestä. Loistavainen
Muistonne tok’ on, hautaan ei se huku.
Se kirkkaampi on, kuin suuri suko
Ois patsast’ teille seitsenkymment’ tehnyt.
Äitinne jalo, Suomi, jok’ on nähnyt
Niin paljon murhett’, ei enään nyt teitä
Hän itke. Muistollenne kyyneleitä
Jos kiilnn liällä, niistä kuumoittelee
Ylevii uljuus, niikuin hvmyelee
Läp’ usman ruusuhohde kevähiin.
Kuolonne tähden siunaa teitä hän.
Mut surumielettä ei sentään tainne
Isäinen moisto Suomen teitä muistaa.
Osanne oli hänen myös. Se maine,
Jonk’ kruunn toisen miehen päässä loistaa,
Ja voitto, jost’ tais toinen kerskaella,
Useesti oli hänen ostamansa
Verellä. Taistelut ne kertoella
Ken voi, jotk’ eivät saaneet kasteessansa
Nimeä hänen muiston setelissä,
Vaikk’ kantaa sai hän kuormat taisteluitten ?
Vieraana kunniansa tempellissä
Hän kunniaa kuul’ laulettavan muitten;
Näk’ kuinka kasvoi maine tt: erämailla
Snomensa, sodan polttamilla, muille,
Kun oma maine haihtui savun lailla,
Vaikk’ uhras maansa sodan salamoille.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
