- Project Runeberg -  Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen /
35

(1894) Author: Johan Richard Danielson-Kalmari
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

35

den. Sen johdosta valittajat olivat vaatineet, että talonpojat
heidän tiluksillaan tunnustettaisi maaorjiksi, aivan niinkuin
asian laita oli Suur-Venäjällä, ja että isännille annettaisi
ehdoton valta mielensä mukaan menetellä niiden maitten suhteen,
joita talonpojat viljelivät.

Näiden valitusten johdosta asiata tutkiessaan sanoo
Meycndorf ensiksikin huomanneensa, että melkoinen määrä /
lahjoituskirjoja ei maininnut talonpojista sanaakaan, vaan
lueteltiin niissä ainoastaan lahjoitetut pitäjät, kylät tahi talot,
jotka annettiin joskus ikiajoiksi ja perinnöksi, mutta useammin
elinajaksi tahi vaan toistaiseksi. Kuitenkin oli kyllä
sellaisiakin lahjoituskirjoja, joissa maitten ohessa väkikin lahjoitettiin,
mutta siitä huolimatta oli Suomen talonpojille
koskemattomana säilynyt persoonallinen vapaus ja oikeus vapaasti
mielensä mukaan hallita irtainta omaisuuttaan ja asumiaan tiluksia.
Mainittuaan, että henkiveron säätäminen v. 1783 oli jonkun
verran vaikuttanut vapaan muutto-oikeuden supistamista,
huomauttaa sotakuvernööri, että talonpojilla oli ollut oikeus
myydäkin tiluksiaan, siten kuitenkin että kruununtiloilla oli
veroviraston ja lahjoitusmailla tuomioistuimen vahvistus tarpeen.
Isännille suoritettavat ulosteotkin olivat määrättyjä, niin että
— muutamia tiluksia lukuun ottamatta, missä talonpojat olivat
tehneet herrojensa kanssa erinäisiä sopimuksia, — valtion
toimeen panemat revisionit olivat olleet noudatettavana ohjeena.

Tuohon asiain tilaan olivat muka isännätkin aina vuoteen
1785 tyytyneet. Kuvatessaan silloin syntyneen Taubilan
jutun vaiheita, panee Meyendorf erityisen arvon sille seikalle,
ettei parooni Freedericks suinkaan vaatinut alustalaisiaan
maaorjiksi, vaan tilustensa julistamista n. s. allodiaalirälssiksi
ja itselleen sen perustuksella oikeutta määrätä verot. Laajasti
ja silminnähtävällä mielihyvällä luettelee sotakuvernööri ne

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 20:09:21 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/djviipurin/0045.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free