- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
1:2

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Kolmannenluokan vaunu tavarajunassa. Maanukot pohtivat politiikkaa ja tulevat yksimielisyyteen siitä
että oikeistoa on äänestettävä, se kun parhaiten isänmaata puoltaa. Eräs korea kommunistipenikka
sotkeutuu puheeseen selittäen Moskovan reseptin mukaan isänmaa-käsitteen olemattomuuden. Esityksensä
loppu-ponneksi tokaisee hän: — Ei ainakaan minulla ole mitään erikoista isänmaata!

Järjesteltyään kaikessa rauhassa mehevän mällin poskeensa toteaa yksi ukoista sävyisästi: — Herra liekkin
sitten merillä syntynyt!

*


Opastukseksi.



Aika on ankara. Meitä vaanivat verokarhut,
hengenhaistajat ja maailmanloppu. Ja lisäksi on monella vielä
kotonaan ankaranmoinen muija. Eipä ihme, että
ihmismieli masentuu, eipä kumma että yksi ja toinen kävellä
murjottaa kuin lautapäähärkä päivästä toiseen,
märehtien vain yhtä ja samaa, omaa katkeruuttaan. Mutta
tähänkin vaivaan on keksitty lääke, — lääketiedehän
on hurjasti edistynyt — ja se on huumori. Ei ole
tiedossamme joko vanhat roomalaiset sen tunsivat. Meillä
Suomessa sitä ainakin jo poppamiehet hyvällä
menestyksellä käyttelivät ennenkuin pyhä Henrikki
naapurimaasta kuusihankaisellaan sousi Kupittaalle ja rupesi
pesemään Turun- ja Porinlääniläisten päitä. Ja sitä
viljellään meillä edelleenkin vaikka poppamiehet
ovatkin heikontuneet ja mahtuvat monastikin maanrakoon
mahteineen. Sieltä, mistä Henrikki aikoinaan sousi
meidän päitämme pesemään, siellä on pitemmän aikaa
huumorin yksinvaltiaana poppamiehenä huseerannut
Albert Engström, saavuttaen sellaisia menestyksiä että
suvunkuolevaisuusprosentti naapurimaassamme on
alentunut yhtä kiivaasti kuin markan arvo meillä, kun taas
nauruunkuolevaisuusprosentti on osoittanut vakavia
paisumisen oireita. Tämän suurpoppamiehen lääkettä
on tänne meillekin kyllä aina hiljoilleen näpistelty —
siinä ammatissahan me suomalaiset olemmekin
jokseenkin yhtä ketteriä kuin muutkin, vaikka meitä aina
hitaiksi haukuskellaan — mutta vain pienissä
hajanaisissa annoksissa. Nyt olisi tarkoituksemme tarjota
täydellinen hevoskuuri puhdasta väärentämätöntä
ilonrohtoa »Humorum Engströmienumia» toivossa että tämä
katajainen kansamme siitä entistään enemmän piristyisi
ja saavuttaisi täydellisen kuolemattomuuden sen
puolinaisen sijaan, jonka jo olemme Hanneksen, Nurmen ja
Ritolan koipien avulla saavuttaneet.

Eläköön huumori. Se vastaa monta sievoista
naukkua näinä ahtaina aikoina, jolloin viimemainittu on
pannaan pantuna. Edellistä ei vielä toistaiseksi saarra
kieltolain hyinen koura, ahmikaamme siis siitä niin
kauan kuin se sallittu on sillä emme tiedä päivää emmekä
hetkeä, jolloin sekin meiltä poiskaapataan. Arvoisa
eduskuntamme leipoo otsansa hiessä meille ankaroita
lakeja, noin parikymmentä päivässä. Kuka takaa etteikö
niiden joukkoon voi pujahtaa huumorinkieltolakikin.
Sittenkö alkaisi sen salakuletus ja trokaaminen ja ankarat
huumorittomuuden valvojat ja nuuskijat kierteleisivät
ympärillämme kuin kiljuvat jalopeurat? Jaa, jaa!
Kukapas sen tietää! Parasta ottaa aikanaan mitä tarjotaan.
Tässä sitä nyt sitten olisi. Olkaa hyvä!

Toimitus.

*


<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0002.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free