- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
1:6

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Kauppias Sillilä oli saanut puhelimen, ensimäisen koko paikkakunnalla. Lautamies^’Antikaisen eukon piti
saada sana eläinlääkärille sillä hänen lehmänsä oli pahanlaisesti sairastunut. Sillilä ehdoitti että puhelimitse
neuvoteltaisiin tohtorin kanssa. Hieman epäiltyään suostui Antikaiska tuumaan ja tarttui, sitten kun kauppias
oli yhdistänyt, vapisevin käsin kuulotorveen ja huusi:

— Halloo, halloo; onko se eläinliäkär’? Halloo, onko se tohtuor’? — tämä on sairas lehmä.

*



vaan määrätynlainen kateus tunkeutuisi muutoin niin
hiljaiseen ja miellyttävään sieluunne ja saattaisi teitä
vihaamaan, vihaamaan, vihaamaan?

Jokseenkin tällaiseksi kuvittelen härän tunteet ja
valitan syvästi hänen kohtaloaan. Mutta valitan
mieluummin tanakan aidan takaa tahi kaikkein
mieluisimmin hyvin suljetussa huoneessa muutaman porraskerran
päässä maasta. Sillä härän haassa tapaamista, silloin
kun hän syvimmin tuntee elämänsä murhenäytelmän,
sitä kartan visusti. On kuin härät paremmin kuin
mikään muu olento voisivat keskittää vihansa, ja näyttää
siltä kuin he pitäisivät jokaisia ihmistä, viattomintakin
ja shsteimmin puettua, syyllisenä turparenkaansa
olemassa-oloon, vaikka syypää onkin vain niiden isäntä,
joka voitonhimossaan on lyöttänyt elukkaparat
kahleisiin, aavistamattakaan sitä intohimojen kuohunnan
syvyyttä, joka niiden sappea kiehuttaa.

Kalliolan kartanon härkä oli ihmisvihaajahärkien
puhdasverisin edustaja. Sen verestävä silmäys sai
kartanon neitoset kauhusta huudahtamaan kun he
sivuuttivat laidunmaan, missä härkäkin, paksuun puuhun
kytkettynä, keräsi voimia elämäntehtävänsä
täyttämiseen. Ja tuota silmäystä seurasi aina onnettomuutta
ennustava etukavioiden kuovinta ja mylvintä, josta
selvään tunsi koko sen ihmisvihan rajattomuuden.
Siihen aikaan kun tämä tapahtui, oli sankarimme jo
täyttänyt viisi vuotta ja aikoja sitten unohtanut sen
kultaisen ajan, jolloin hänkin vasikkana peuhtaroitsi
laitumilla aavistamatta mitään ihmisten pahuudesta ja
itsekkyydestä. Samoinkuin isäntänsä, Kalliolan kamariherra,
oli härkäkin arvohenkilö ja kunniamerkein koristeltu.
Mutta tuosta ei hän mitään tiennyt, ja tuskinpa se
tietoisuus paljoakaan olisi auttanut häntä katsomaan
elämäänsä kirkkaammassa valossa. Hänen ainoa ystävänsä
oli navettarenki Juho. Juho oli ainoa, joka vaaratta
voi lähestyä kaikkivoipaa ja pelättävää pilttuussa ja
taluttaa hänet yksin pihamaalle kun olosuhteet sitä
vaativat. Muutoin tarvittiin aina vähintäin neljä miestä
tuota paholaista kulettamaan, nenärenkaasta, seipäistä
ja houkutuksista huolimatta.

Härällä oli merkillinen nimi, Tiberius.

Meitä oli muutamia ylioppilaita kesänvietossa
täyshoidossa Kallialan kartanon lähellä sijaitsevassa, sangen
vaatimattomassa, täyshoitolassa. Vaeltelimme täyshoi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0006.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free