Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
 |
| Ill. Albert Engström |
Lundholmin perheeseen oli siunautunut uusi pikkuinen, jonka kunniaksi oli pidetty ristiäiset.
Tukkukauppias Krossi tapaa kadulla rouva Lundholmin ja sanoo: — Eipä ollut kiltisti teiltä kun ette
kutsuneet minua ristiäisiin!
Rouva L.: En tiennyt että Tukkukauppiasta sellaisetkin kiinnostaa! Mutta ensi kerralla muistan varmasti
kutsua myös herra Tukkukauppiaankin!
Tukkukauppias: — Hyvänen aika! Ei millään muotoa mitään lisävaivaa minun tähteni!
*
Härkä.
Jatk.
Kaikki ool’ reit! Hankkikaa nyt täysi muntierinki
housuista, kengistä, hattua ja kaulahuivia myöten niin
laitanpa hitto soikoon sellaisen satimen että pois tulee
Tiberiukselta lähtö Kallialan haasta! Mutta muistakaa
että jos kamariherra kuulee hiiskauksenkaan, loppuu
minulla kalankauppa ja saan laputtaa vaivaistaloon!
Ettehän halunne syöstä vanhaa merikarhua ja
syvänveden kyntäjää suinpäin kuiville?
Me vannoimme ja iskimme peukalot taas yhteen.
Tulkaa tänne huomenna varhain ja odottakaa
ylihuomiseen niin näettepä piruja. Tulkaa sitten kaikki —
ei, parasta kai että vain yksi tulee. Tulkoon hän,
Engström. Hänhän on paikkakunnan poikia. Hän olkoon
ikäänkuin todistajana ja katsojana tässä suuressa
teatterissa eli sirkuksessa. Kiivetähän hän taitaa, senhän
hän jo näytti tässä äskettäin.
Onko minun myös kiivettävä?
Kiivetä tahi juosta, miten vaan, — se riippuu hetken
situtsuunista. Mutta tehkää nyt kuten sanoin niin saapa
itse ruveta haraksi kamariherra jos meinaa meidät
haastaan karkoittaa!
Hämärästi aavistellen ukko Perälän puuhia kaivoimme
vaatimattomasta vaatevarastoistamme kokoon
täydellisen miehen puvun. Sininen nuttu, ruudukkaat housut,
vanha frakkiliivi, likainen tärkkipaita, pari
loppuunkulutettuja lankkinahkakenkiä, kaulus, punainen
kravatti ja paripuolet kalvosimet, siinä varusteet. Niiden
kera riensimme liittolaisemme luo, joka äänekkäästi
hyväksyi ne tehtäväänsä. Hän huomautti ettei hänellä
suinkaan periaatteessa olisi mitään sitä vastaan että
vaatteet Tiberiuksen murhayrityksessä esiinnyttyään
joutuisivat hänen omikseen.
Pari päivää menestyksellisesti merellä kuherreltuani
menin perämiehen luo. Eräällä hänen peräkamarinsa
tuolilla istua nökötti vaatteisiimme puettu täytetty
nukke. Se näytti kerrassaan muhkealta ukko Perälän
tuoheen maalaamme ilmeettömine kasvoineen, jotka
töllistelivät vanhan hatun alta. Punainen kravatti
valkealla rinnuksella loisteli härän silmille kylläkin
houkuttelevasti ja housuihin kiinni-ommellut vanhat
kenkärähjät panivat ajattelemaan äärimmäistä kurjuutta.
Perälä tervehti minua työstään ylpeänä. — Nyt ottaa
Engström tämän rumiluksen ja vie sen Kallialan hakaan.
Siellä panee hän sen pystyyn jonkun koivun runkoa
vasten ja sitoo sen nuoralla vyöräröltä kiinni että se
pysyy pystyssä — ymmärtääkö hän? — ja näyttää
kesävieraalta, joka on unohtunut siihen taivastelemaan.
Sitten alkaa Engström mylviä ja matkia härkää, sillä
kilpailua, näetsen, ei kukaan suvaitse. Saatte olla varma
siitä että Tiburius tulee kuin ammuttuna, — ja turha
lienee sanoa että sitten on parasta että Engström korjaa
luunsa niin pian kuin vaan ehtii. Jos näyttää siltä ettei
pakoon ehdi, niin ylös johonkin koivuun vaan, ja sitten
se alkaa se ahvääri eli turnaus härän ja rumiluksen
välillä. Minä seuraan hollin matkan päässä perästä ja annan
osviittoja miten tämä rumilus on asetettava. Sitten saa
hän itse nähdä miten käy!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0010.html
