- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
2:3

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


— Mitä saitte perunoista, Antti?
— 2: 50.
— Minä sain 3: —.
— Minä tein sittenkin paremman kaupan!
— Kuinka niin?
— Minun olivat märänneitä.

*



No! Perälä ja minä ponnistimme metsään uljas
ukonkuva olallamme siksi kunnes Perälä tuumaili että hänen
oli parasta ruveta reivaamaan purjeitaan, sillä jos
juoksusta sattuisi tulemaan kysymys tekisivät hänen jäykät
kinttunsa pian tenän. Harasta emme nähneet
häntääkään. Arvattavasti oleili se lähempänä kartanoa. Perälä
neuvoi minulle sopivan puun, kääntyi ja lyntysti kotiinsa
päin.

Varovasti pälyillen hiivin osoitetulle puulle. Elukkaa
ei kuulunut ei näkynyt ja rauhoittuneena rupesin
asettelemaan kuvatustani. Sokeritoppanuoralla sidoin sen
kainaloiden alta puun runkoon kiinni. Oli vaikea saada
se pysymään pystyssä, sillä se oli huonosti täytetty.
Pistämällä koivun oksan sen vanhasta perunasäkistä
tehdyn maallisen tomumajan kylkeen sain vihdoinkin
hieman ryhtiä toveriini. Asettelin hänen hattunsa
kohdalleen, potkaisin kenkärajat hieman levälleen ja
valmistauduin sopimuksenmukaisesti mylvimään — — —
silloin — — — — —

Herrajee, kun sitä ajattelen!

silloin — — — —

Silloin kuului toisenmoinen mölähdys takaani ja maa
tärisi härän rynnätessä päin. En ehtinyt pakoon. Otin
loikan, tarrauduin kiinni koivun runkoon ja aloin kiivetä.
Vaara teki minut vikkeläksi, vahvaksi ja notkeaksi ja
viime silmänräpäyksessä pääsin paksua, vaikeasti
kiivettävää runkoa siksi ylhäälle että voin kiepsahtaa
oksalle, metrin verran Tiberiuksen kauhean pään
yläpuolelle. Runko oli härän ja kuvatuksen välillä.

Tiberius mylvähteli villisti ja kuopi voimattomassa
raivossaan turpeita ja pikkukiviä. Toisinaan muljautti
se silmäyksen minun vähäpätöisyyteeni, tuhauttaen
sieramistaan pahanenteisen vinkaisun ja pieksäen
häntäänsä kuin mikäkin leijona. Sitten otti se mielettömässä
raivossaan muutamia hyppyjä, puski sarvensa maahan ja
pölyytti jaloillaan multaa.

Mutta mitä nyt? Tähän asti oli Tiberius kiinnittänyt
huomionsa yksinomaan minuun. Mutta tuossa puun
juurella, huolettomasti siihen nojaten, seisoi hävyttömin
ja hurjapäisin olento, minkä hänen härkäaivonsa
koskaan oli voinut kuvitella. Kuka oli tuo onneton
kuolevainen, joka niin tavattomalla välinpitämättömyydellä
näytti kokonaan syrjäyttävän Kallialan haan
yksinvaltiaan olemassa-olon?

Tästä täytyi tehdä varoittava esimerkki!

Tiberius tähtäsi verestävillä silmillään tuota uutta
hurjapäätä, pudisteli päätään, puuskutti ja vetäytyi
muutaman askelen taaksepäin. Sitten 1 ahtaili hän
edestakaisin pari kertaa ja syöksyi sitten hirveällä mölinällä
ja pikajunan vauhdilla suoraan kuvatuksen päälle,
musertaakscen sen teräsotSallaan.

Härkä osasi vastustajaansa suoraan rinnan alle iskulla
sellaisella että se olisi pystynyt passittamaan kenen
tahansa autuaammille metsästysmaille. Hetkiseksi joutui
kuvatus keskikohdaltaan litteäksi kuin karttuusipaperi,
mutta oljet olivat joustavia ja pullistivat vatsan
paikoilleen taas. Iskun seurauksesta joutui kuvatus vain
hieman etukumaraan, mutta säilytti kasvoillaan suurim-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0011.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free