- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
2:6

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Pläsi, tunnettu ja pelätty tappelupukari, oli tehnyt kääntymyksen ja saanut lahkoseurakunnassaan
luottamustoimen, kassanhoitajan viran. Vuositarkastuksessa havaitaan kassassa kuitenkin vajaus, eikä niin
vähäinenkään. Syytettynä tästä puhuu Pläsi ja lausuu:

— Totisesti, totisesti sanon minä teille. Jos ryhdytte rähisemään tuollaisista pikku-asioista niin minä, piru
vie, lasken entisen ihmiseni irroilleen.

*



vaara erittäin miellyttävästi. Se tahtoo sanoa, itse
olin vain syrjästäkatsojana, mutta mielikuvituksissani
elin mukana niin intohimoisesti, että kuvittelin
kuuluvani esiintyjiin.

Tein tuttavuutta erään kuvankauniin saksalaisen
naisen kanssa, joka esiintyi hammasatleettina. Hän osasi
riippua puolivälissä sirkuksen kattoa polvitaipeistaan
renkaissa, suussaan hampaiden muodon mukaan
muovaeltu nahkaremmi. Mutta tuossa nahkaremmissä
roikkuin noin 1000 kiloa kaikenlaista rautatavaraa. Sitten
hissattiin hänet taakkoineen ylös kattoon ja teki hän
siellä kaikenlaisia suloisia käsi- ja jalkaliikkeitä. Hän
ei laulanut, eihän hän voinut, raoittaa hampaitaan —
siitähän olisi tullut paha sotku. Toisinaan roikkui
nahkaremmissä raudan asemasta puolet sirkuksen
henkilökunnasta ja hän teki temppunsa yhtä tyynellä
itsetietoisuudella. En voi kieltää ettenkö suuresti tuota naista
ihaillut. Ruotsin kansan hampaat alkoivat jo siihen
aikaan huonontua. Noissa hampaissa ei ollut mitään
vikaa. Pyysin naisen illalliselle ja hänen toverikseen
erään rumanialaisen miehen, joka osasi istua oman päänsä
päällä. Mitä hyötyä on omalla päällään istumisesta,
sitä en tosiaankaan koskaan ole tajunnut, mutta mies
oli jokatapauksessa taiteilija omalla alallaan. Illastimme
pikku-Hasselbackenilla esitysten loputtua.

Olin nähnyt aikanani useita hammasatleetteja ja
epäilin että tavallinen tervehampainen reilu mies hyvin
voisi tehdä samat temput kuin hammastateilijattareni.
Hän myönsi myös että se oli helpompaa kuin mitä yleisö
luuleekaan. Mutta kaulalihasten täytyi myös olla
rautaa, muussa tapauksessa hirttäytyisi vasta-alkaja
varmasti temppuunsa, venyttäisi toisin sanoen
kaulanikamansa ja vioittaisi selkäytimensä.

Tahdonpa koettaa, sanoin minä. Mistä saan
nahkaremmin, joka mukautuu hampaisiini?

Mennään yhtä matkaa huomisaamuna niin hankin
teille täydellisen kojeen, sanoi neitoni rakastettavasti.

Näin jutellessamme istui rumanialaiseni ja tuijotti
minuun kuin härkä lihanostajaan. En kiinnittänyt
huomiotani hänen silmäilyihinsä, sillä miehen, joka ilta
illalta istuu omalla päällään, täytyy pakostakin saada
katseeseensa jotain vierasta ja miksipä ei juuri jotain
ähemmän miellyttävää.

Seuraavana aamuna riensin hakemaan kauniin ja
miellyttävän hammasatleettini ja sitten menimme
eteläpäähän kaupunkia erääseen merkilliseen liikkeeseen, josta
tosiaankin sain hammastarhaani sopivan paksun
nahkaremmin. Hammasnaiseni koetteli niskalihaksiani
havaiten ne ensiluokkaisiksi. Minulla oli mahdollisuuksia
päästä pitkälle.

Söimme kevyen aamiaisen ja menimme sitten
sirkukseen. Pari palvelusmiestä kutsuttiin avuksi ja hieno
sitkeä voimistelunuora laskettiin katon keskuksesta
maahan. Sidoin siihen nahkaremmini ja olin valmis
koettelemaan kaulalihasteni voimaa. Myönnän että olin
hieman epävarma, mutta naisen läsnäollessa täytyi
miehekkyyteni näyttää oikean kuvansa. Opettajattareni
näytti minulle miten nahka otetaan suuhun, miten
kädet on pidettävä selän takana. Hän selitti miten
minun oli keskitettävä kaikki sielunvoimani asiaan —
tässähän oli kyseessä vain parin tuuman koekohotus
lattiasta. Mutta kuka auttaisi minua ylöshissattaessa?
Ketään ei ollut sirkuksessa. Palvelusmiehet olivat
luikkineet tiehensä, arvattavasti aamiaiselleen.

Taiteilijattareni raivostui niin kuin vaan
taiteilijattaret raivostua voivat. Han t syöksyi sähkökellon luo ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0014.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free