- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
2:7

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Eräs maalainen oli saatu kiinni luvattomasta viinan myynnistä, mutta kielsi itsepintaisesti. Todetaan
kuitenkin että hän oli ostanut 250 litraa.
Tuomari: — Mutta miksi ostitte niin paljon? Tahdoitte kai saada sen huokeammalla, arvelen minä?
Syytetty: — Niin! Siihen kai sitä jokainen tässä pyrkii!

*



hälyytti sillä. Rumanialainen ilmestyi luoksemme. —
Tulen aina, elinikäni, muistamaan sirkuksen tuoksun.
Hevosenlantaa ja hulluutta. Tyttö selitti rumanialaiselle
että oli kyseessä vain muutaman sekuntin ajan koetella
hampaitteni kantovoimaa.

Niin. Kyllä hän ymmärsi! Kyllä vain! Kun ei
kerran ole ammattilainen niin —! Niin. Kyllä hän tajusi
koko jutun.

Ja sitten se tapahtui. Taiteilijattareni löi otsaansa
ja huudahti jotain ompelijattaresta. »Hjuvasti, hjuvasti
rakkas Herr Engstreem, olla unohtanut — hjuvitella
vaan, pian taas tavataan», lausui hän saksan, ruotsin ja
monen muun kielen sekoituksellaan ja hävisi.

Olin yks’ kaks’ kahden kesken rumanialaisen kanssa.

Hän suorastaan uhkui ystävällisyyttään ja selitti
voivansa tyydytyksekseni nuoraa käsitellä. Myönnän
että olin tuhma, mutta samalla tahdoin kuitenkin
näyttää, että pystyin läpäisemään siitä johon kerran olin
ryhtynyt.

Asetin nahkaremmin suuhuni taiteen kaikkien
sääntöjen mukaan, otin sen taas pois ja sanoin: —
Ymmärtänette kai ett’ei aikomukseni ole ottaa tätä hommaa
elämäntehtäväkseni! Niin ollen kohotatte minua vaan
muutaman tuuman verran niin että voin pudottautua
maahan, jos havaitsen hammasvoimieni uupuvan.

Ymmärrän!

Mies meni seinämälle, jossa nuoraa nostava ja laskeva
kampi oli. Asetin taas nahkaremmin suuhuni ali right,
ja sähisin hampaitteni välistä: valmis!

Se kävi hitaasti, toivottoman hitaasti. Tyhmää kyllä
en hellittänyt otettani silloin kun vielä voin kuvitella
olevani metrin tahi puolentoista päässä lattiasta.
Ylemmäksihän ei ollut tarkoituksenikaan. Mutta toiselta
puolen kiinnosti mieltäni se että kaulassani sittenkin
oli yllinkyllin voimaa.

Ja yhtäkkiä havaitsin sitten olevani puolivälissä
kattoa. Joku kauhuntapainen tarrasi minuun, mutta
minähän en voinut huutaa. Se murinantapainen, jota
pystyin ähisemään, kuului tuskin mihinkään. En liioin
voinut katsella ympärilleni. Olin tuomittu hampaistani
riippuen tuijottamaan sirkuskattoon siksi kun otteeni
pakosta heltiäisi ja minä pudota moksahtaisin veriseksi
läjäksi arenan mullan muiden jätteiden joukkoon.

Vähitellen niin olin ylhäällä ja sallittiin minun
pysähtyä noin metrin päähän katosta.

Sieluni raivosi. Yritin päästä käsiksi nuoraan mutta
se oli liian ohkaista sormilleni. Teki kipeää! Aloin
pelätä. Rupesin tajuamaan että rumanialainen oli
mustasukkainen, ja tuo huomioni ei suinkaan minua
iloisemmaksi tehnyt.

Olin yksinäinen maalaispoika, joka roikkui
teräsköyteen kytketyssä nahkaremmissä sirkuksen katossa
vanvanhempien hoidotta ja ilman ystäviä.

Silloin kajahti rumanialaisen ääni, helähtäen
lasikattoa vastaan kuin ukkoisen jylähdys ja rinnassani kuin
kauhunkouristus. Sekamelskaisella kielellään ja vihan
vapisuttamalla äänellään karjui hän:

Roiku siinä nyt muutama minuutti, — minä
pistäydyn juomassa pullon pilsneriä!

Mutta olipa kuin leukani olisi saanut
moninkertaistetun voiman. Roikuin paikallani verestä pullistavin
silmin ja kiukunsappi sisussani. Oli kuin raivoni olisi
minuun voimia ja toivoa kasvattanut. Halusin erikoisesti
vielä tavata rumanialaiseni, hakatakseni hänestä
hevoslantaa, sahajauhoja ja sirkustuoksua areenalle.

Muutamia palvelusmiehiä sattui tulemaan sisään ja
he kuulivat murinani. Minut laskettiin varovasti alas.
Panin pitkäkseni ja koettelin liikutella leukojani. Kun
muutaman minuutin perästä pystyin niitä
käyttelemään ja sain tietää että rumanialainen tosiaankin ulkona
käytävässä istui ja hörppi pilsneriä, aloin
maratonjuoksun, jossa kilpailijani oli nopeampi. Hän jätti sirkuksen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0015.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free