- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
3:2

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Erästä talollista, jolla oli elinkeinonaan porsasten myynti, sattui emäsika pahanlaisesti puraisemaan. Ukko
rientää suinpäin lääkäriin, joka on tunnettu kiukkuisuudestaan, varsinkin jos potilaat tulevat odotusajan
jälkeen. Odotusaika oli ukonkin tullessa jo ohi ja tohtori karjui:

— Eikö sinulla ole selkoa vastaanottoajasta?

— Kyllähän minulla, mutta sika ei sitä tiennyt.

*


Tukkilaisten parissa.



Parasta mitä tiedän tässä elämässä, ja arvattavasti
tulevassa myös, on talvi-ilta tukkilaiskämpässä, kun
pakkanen paukkuu nurkissa ja kipinät lakeisessa
sotkeutuvat tähtiin, jotka räppänän läpi kimaltelevat niin
oudon läheisinä. Tunnelmassa on noituutta ja vanhojen
aikojen makua. Tervaiset halot alttarintapaisessa takassa
ritisevät, viheltelevät ja paukkuvat; kahvipannut
törröttävät liedellä kuin mystilliset uhriastiat, ja
vehnäjauhoista sekä amerikansilavasta pullia pyörittelevät
miehet tekevät kakkusia paistaessaan kuin uskonnollisia
taikatemppuja, käännellen niitä tottunein käsin ilmaan
heittämällä sellaisella taidolla että ne aina pudotessaan
mässähtävät suoraan pannun pohjaan.

Minä makaan kämpän yhdessä nurkassa
havuvuoteellani susiturkki allani täysissä samoissa pukimissani,
joissa äsken vielä metsässä rämmin ja seisoskelin,
kuunnellen kirveiden iskuja ja sahojen sihinää. Silloin oli
minulla metsän raikas pihkainen tuoksu nenässäni ja
parta huurasta valkeana. Silloin ihailin puiden viheriän
ja ruskean värin merkillisiä sulautumista hangen
valkoiseen heijastukseen, ihmisten joustavia liikkeitä
työssään, ja alkavan yön hiljaista kamppailua
vastahakoisesti poistuvan päivän kanssa.

Mutta nyt on minulla aivan toisenlaista ihaeltavaa:
valojen ja varjojen leikki kämpässä, sinisen savun
lainehtiminen sen mustuneessa lakeisessa ja tulenloimun
kisailu kasvoilla ja seinillä. Miesten naamojen väri on
kuin vanhojen viulujen -— niin on se myös
päivänvalollakin — mutta nyt on kuin olisi jonkun suuren
viuluntekijämestarin käsi vetäissyt pehmoisella pensselillä
niihin uuden kiillon. Kuusien ja honkien hohde loistaa
heidän kasvoistaan, hakattujen tukkien kanssa
kamppaillun voiman uho kuiskii heidän piirteistään, ja
rypyissä piileksii nuotiotulien, kaskensauhun ja miilujen
noki.

Ja haju täällä sisällä! Pihkan, tervas- sauhun, tupakan,
kahvin, silavan, hien ja Työn Kunnian monivivahteinen
sekoitus. Ja lisäsointuina siinä nahkan kiistattomasti
paljonpuhuva, merkillinen lemu sekä naurulla ja
ystävällisillä kirouksilla tervehditty, silloin tällöin uusiutuva,
sangen kaunistelematon mutta sitä väkevämpi
ruuansulatuksellinen tunteenpurkaus.

Puhumme eniten metsästyksestä, sillä melkein joka
miehellä on pyssy. Täällä pohjoisessa ei asia ole niin
varoiteltava; kukaan ei juorua, sillä itsekullakin on aina
jotain omallatunnollaan, ainakin senverran että
nimismiehen korviin se ei sovellu.

Alussa ovat miehet harvasanaisempia sillä he tahtovat
ensin tunnustella mitä maata vieras on. Mutta
amerikalaisesta jättiläismassista tarjoamani tupakka tekee pian
tehtävänsä, — antaa sen vaan kiertää!

— Saaplari! On tämä toista kuin mahorkka!

Ja kun sitten hörpimme kahviamme ja minä terästän
sitä ruskeasta litranmittaisestani heruttelemilla
tippasilla, laukeavat tarinoita kammitsoineet salvat.

Mutta jutuilla on sittenkin pitkin matkaa pieni
viattomuuden verho, siksi kunnes itse paiskaan pöytään
pari sangen väritettyä juttua teerenpyynnistä
soitimelta ja muusta sen semmoisesta salavihkaisesta
hommasta. Minun luontoni on nyt kertakaikkiaan sellai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0018.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free