- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
3:6

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.


illustration placeholder
Ill. Albert Engström


Teatterissa joutui eräs »parempi» rouva naapurinsa lähentelyn alaiseksi: Väliajalla käski rouva miestään
antamaan tunkeilijalla tarpeellisen ojennuksen. Väliajan lopussa tulee aviomies käsikoukkua syntipukin kanssa.
Aviomies kuiskaa naama loistavana rouvalleen:

— Mies on ihan viaton. Hän luuli Sinua puolimaailman naiseksi!

*



kutti niin että olisi tehnyt mieli oksentaa pellolle koko
kuolematon sielunsakin.

Mutta nyt saapui hevonen rekineen. Rengon Jussi
nostettiin siihen kuin matkalaukku. Joku sitoi
varmuuden vuoksi hänet nuorilla kiinni — ja sitten kuului
nimismiehen ääni hänen korvaansa vankilakuoren läpi: —
Tällä kerralla kai sentään tunnustat, vai mitä?

Rengon Jussi harkitsi tilannetta pari kolme sekuntia.
Se aika tuntui hänelle riittävän, koskapa hän vastasi: —

Lienee kai sitten parasta että tunnustan!

*


Kirjanpito.



Jakamattomaksi riemukseni havaitsin, että ystäväni,
vanha kapteeni, oli joutunut viheriälle oksalle ja istui
kaikessa rauhassa pikku maatilkullaan, tarvitsematta
tehdä mitään muuta kuin mielihommaansa, kalastella
ja metsästellä. Eräs kaukainen sukulainen oh jättänyt,
tämän murheiden laakson, tehtyään ensin täysissä
sielunvoiinissaan ja tajuissaan sellaisen tepposen että
maksoi kapteenimme velat ja osti hänelle sangen
kunniallisen elinkoron.

Kapteenilla oli aina ollut kyky tehdä olonsa
mukavaksi ja elämänsä nautittavaksi, vaikka ikuinen
vekselien kanssa vehtaaminen saattoi ollakin kiusallista ja
aiheuttaa pientä hermostusta silloin tällöin. Kiusasta
pelastivat hänet kumminkin aina viime hetkessä hyvät
toverit, joita hän oli ymmärtänyt itselleen hankkia.
Ja nyt soin hänelle kaikesta sielustani sen levon ja
rauhan, joka oli ilmestynyt kuin taivaista.

Tietysti kävin häntä tervehtimässä. Hän istui
verannallaan ja katseli kaunista maisemaa
paremmanpuoleisesta sikaarista hulmahtelevien savukiehkurain lävitse.
Joki liplatti, järvi kimmalteli päivän paisteessa ja
mahtavat vaarat siinsivät tuolla kauempana.

— Onnittelen sinua, veli rakas, huolettoman elämäsi
johdosta. Mahtaa se tuntua ihanalta. Toinen raukka
saa tässä jatkuvasti ahertaa ja touhuta kuin pieni
punainen koira. Sinä vaan täällä istua kökötät kuin
omistaisit koko maiseman. Kaloja on sulia järvessä, krapuja
joessa ja otaksun, että olet jahtimaitakin varannut
peninkulmiltain.. En ole mustasukkainen, tahdon vaan
lämpimästi puristaa kättäsi ja lausua onnitteluni.

— Kiitos! Kiitos vaan! Niin! Enpä valita, — mutta
tuo kirottu kirjanpito tuottaa minulle pirusti vaivaa.

— Kirjanpito? Mitä hiton kirjanpitoa sinulla on?
Eihän sinun tarvitse pitää kirjaa kun et tee mitään
kauppojakaan.

— Kyllä! Kyllä vain! Saatpas nähdä!

Ja kapteeni nousi puoliksi vastahakoisesti mukavasta
tuolistaan ja meni sisään. Parin minuutin perästä palasi
hän kainalossaan iso nippu pieniä kirjasia, paiskasi ne
pöytään ja sanoi: — Eiköhän tämä riittäne! 37
kappaletta!

Ne olivat vastakirjoja[1], huomasin sen heti.

Hän jatkoi: Luuletko tosiaan sen olevan laiskottelua
kun pitää tiliä näistä ja niiden omistajista? Omistajat
[1] Ruotsissa saa väkeviä juomia vastakirjalla määrätyn
annoksen kuussa. Suoment. muistutus.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Jan 31 13:35:44 2018 (www-data) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/eapiirrok/0022.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free