Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - 9. Runo-Laulu Frankrikin Sodasta [1812].
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Kuinga kummalla tavalla,
Meidän rakas ruhtinamme,
155
Aivan valmis valvomahan,
Yhtä yhteistä parasta.
Toinen omaisuus on vjelä,
Kuinga kunnia Jumalan,
Suureneisi Suomen maasa.
160
Ehkä täm’ on täydellinen,
Aina itzestäns oleva,
Hänen tundonsa tulisi,
Aina edes autetuxi.
Toi on tarkoitus tasainen,
165
Halu särkevä sydämmen,
Ollut aina armollisen
Majestetin mailmassa,
Sillä me sen merkillisen
Majestetimme majalien
170
Heitäm Herran siunauxen.
Ej se ole onnen systä,
Tämä arvo ansiosta,
Että meill on esivalda,
Hyvän-suovasta sugusta;
175
Van se meillen merkizepi,
Yhden ylhäisen asian,
Avonaisen Herran armon,
Joka haldiat hakepi,
Vallitzepi valdamjehet,
180
Pyhän tahtonsa tavalla,
Sitten silmällä pijtääpi,
Kuka vallasa vakainen,
Kuka viriä virasa,
Ammatissa uskollinen,
185
Nijtten suopi suurenevan,
Korkenevan kunniasa,
Nijtten vallan vahvistapi,
Kaunistapi kaikin puolin,
Isän laupius ihana.
190
Kuka saattapi sanoa,
Luonna luonon turmeluxen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
