Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
dät tässä perii joka miehen!» Kahdesta lähei-
sostä, raskaslastisesta laivasta, oli mastot hakattu
poikki. Meidän matrosit huusivat toisilleen, että
meripeninkulman päässä meistä muuan laiva oli
tehnyt haaksirikon. Kaksi muuta laivaa oli, mastot
menetettyään, ajautunut ulapalle.
Illan suussa perämies ja ylipuosmanni kysyivät
kapteenilta, eiköhän olisi paras hakata fokkimasto
— poikki. Kapteeni ei olisi suostunut siihen, mutta
kun ylipuosmanni vakuutti, että laiva muutoin
joutuu haaksirikkoon, niin hän vihdoin myöntyi.
Pokkimaston jälkeen täytyi pian hakata poikki
päämastokin.
Sanomattanikin on selvä, kuinka kauhistunut
minä, ensikertalainen, kaikesta tuosta olin. Paljoa
enemmän vielä kuin kuolemanpelko, ahdisti minua
se ajatus, että niin jumalattomasti olin luopunut
äskeisistä hyvistä aikeistani. Ja myrsky se vaan
pauhasi niin vimmatusti, että sain nähdä, mitä
harvoin näkee: kapteeni, ylipuosmanni ja muuta-
mat merimiehet olivat polvillaan rukoilemassa,
peljäten joka hetki laivan menevän meren pohjaan.
Puolen-yön aikaan ilmoitti yksi merimiehistä, että
laiva oli saanut vuodon: ruomassa oli jo neljä
jalkaa vettä. Koko väki riensi pumpuille, jonne
minutkin pakotettiin, ja parastani koetin pannakin.
Fi aikaakaan, niin jo käski kapteeni ampua hätä-
laukauksen. Minä kun en osannut sen merkitystä
aavistaakaan, luulin laivan lohjenneen kahtia ja
säikähdin niin, että menin tainnoksiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
