Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
57
ten syötäväksi kuin löytää mitään mahdollisuutta
päästä takaisin omaan maahan.
Tuulen yhä vimmatusti puhaltaessa kuului
aamulla kerran äkkiä mastosta huuto: »Maa
näkyy!» ’Puskin olimme kaikki ennättäneet kan-
nelle, niin jo törmäsi laiva hietasärkälle ja pysäh-
tyi siihen. Ja nyt alkoivat raivoisat hyökyaallot
lyödä kannen yli sellaisella voimalla, että mei-
dän täytyi paeta kajuttoihin, jott’ei viskaisi meitä
mereen,
Ken ei itse ole tällaista kokenut, hänen ei
ole helppo käsittää meidän hätäämmöe ja tus-
kaamme. Hi tiedetty, missä päin ollaan, ei tie-
detty saarenko rantaan oli käyty vaiko manner-
maan, ei tiedetty, asuttujako lienevät seudut vai
asumattomia. Tuuli tuntui tosin hiukan laime-
nevan, mutta sittenkin meidän täytyi peljätä,
että laiva minä hetkenä hyvänsä katkeaa kap-
paleiksi. Äkkiä, kuni ihmeen kautta, tuuli kään-
tyi päinvastaiseen suuntaan. Me katselimme toi-
siimme, joka silmänräpäys odottaen kuolemata ja
valmistautuen lähtemään toiseen maailmaan, sillä
tässä maailmassa ei meillä enää ollut mitään
tekemistä.
Ainoana lohdutuksenun oli se, ett’ei laiva vielä
ollut särkynyt, ja että kapteeni sanoi tuulen rupea-
van tyyntymään. Myrsky hiljenikin kyllä hiu-
kan, mutta laiva istui yhä karissa kiinni, eikä
ollut sen irtaantumisesta toivoa vähintäkään.
Mitenkä saada vaan henkensä pelastetuksi, —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
