Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
111
minulle selväksi, että minä täällä yksinäisyydes-
säni kukaties olen onnellisempikin kuin ihmisten
seurassa, keskon maailman huimia huvituksia ja
riemuja. Kaiken vajanaisuuden minun yksinäi-
sessä tilassani, — näin mietin silloin, — kaiken
ihmisseuran puutteen on Hän täydellisesti kor-
vannut omalla läsnäolollansa ja vuodattamalla
armoansa minun sieluuni. Hän on minua kan-
nattanut, lohduttanut ja rohkaissut luottamaan
Hänen johtoonsa täällä ja Hänen iankaikkiseen
rakkauteensa haudan toisella puolella. Uuden
suunnan nyt saivat minussa sekä huolot että
riemut; toisaanne kuin ennen tähtäsivät nyt
minun pyrintöni ja toiveeni.
Ennen — kesken metsästystä, kesken kävely-
retkiä, kesken töitäni — oli minut usein vallan-
nut äkillinen sielun-ahdistus. Sydän oli pakahtua
rinnassani, katsellessani metsiä ja vuoria ja korpi-
maita, jotka minua täällä vankinansa pitävät.
Se tuli välisti minun ylitseni kuin raju myrsky,
niin että epätoivoisena vääntelin käsiäni, itkien
kuin lapsi.
Toisin nyt. Minä luin joka päivä Jumalan
sanaa ja sain yhä uutta lohdutusta siitä. Aamulla
kerran avattuani Raamatun, sattui seuraava lau-
selma silmiini: >En koskaan, en koskaan Minä
sinua jätä enkä hyljää.> Nuo sanat tarkoittivat
epäilemättä juuri minua, minua, joka vastikään
olin valittanut tilaani, pitäen itseäni sekä Juma-
lan että ihmisten hyljäämänä raukkana. »No
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
