Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
119
kuluttua olikin koko joukko lautasia; vateja, pieniä
patoja ynnä muita talossa tarvittavia kapineita.
Mutta yhä vieläkin puuttui minulta veden-
pitäviä ja tulenkestäviä astioita. Sattui tuosta
sitten kerran niin, että tulin paistaneeksi lihaa
suurenlaisella roviolla. Tulta sammutellessani löy-
tyi tuhasta muuan särkyneen saviastian palanen,
joka oli palanut punaiseksi kuin tiili ja kovaksi
kuin kivi. Eiköhän, arvelin silloin, eiköhän voisi
koko astiatakin saada poltetuksi samalla tavalla?
Mihän mulla ollut oikeata savenvalajan uunia
enkä osannut saada astioihin lyijykiiltoakaan pin-
taan, vaikka lyijyä minulla kyllä oli, mutta en
tuosta tuon enempää huolta itselleni tehnyt. Ase-
tin kolme suurta vatia ja pari kolme savipataa
päällekkäin ja laitoin niitten ympärille joka puo-
lelle vahvan valkean. Sivulta ja päältä lisäilin
yhä polttoaineita, kunnes astiat hehkuivat tuli-
punaisina. Annoin niitten sitten olla viisi kuusi
tuntia yhtä mittaa kovassa kuumuudessa, kun-
nes huomasin yhden niistä rupeavan sulamaan;
saveen yhtynyt hiekka oli nähtävästikin tulen
raikutuksesta alkanut muodostua lasiksi.
Silloin rupesin vähentämään valkeata, kunnes
astiat lakkasivat hehkumasta. Valvoin siinä sitten
koko yön, jottei tuli pääsisi sammumaan liian
äkisti, ja niinpä minulla aamun tullen oli kolme
varsin hyvää — en sano kaunista — vatia ja
kaksi pataa, niin kovia ja lujia, ett’ei paremmilla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
