Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
139
Aikaa myöten minä opin yhä taitavammaksi
kaikenlaisissa käsitöissä ja muissa näporryksissä.
Savenvalajan ammatissa edistyin niinikään koko
lailla siitä pitäin kuin olin keksinyt pyöritettävän
pöydän. Nyt ne saviastiatkin tulivat siloisia ja
siroja. Mutta suurin oli iloni silloin, kuin sain
tekaisseeksi itselleni piipun. Savesta se kyllä vaan
oli ja rumanpuoleinenkin, punaiseksi poltettu kuin
muutkin saviastiat, mutta henki siitä kulki, ja
ylen hauska oli sillä vedellä savuja. Tupakkaa
kasvoi saarella kyllä.
Vasuja ja koreja kerääntyi minulle samoin niin
runsaat kokoelmat, ett’ei säilytys-astioista milloin-
kaan ollut puutetta.
Kruutivarastoni alkoivat jo huveta huomatta-
vissä määrin. Rupesin jo vakavasti miettimään,
mitenkäs sitten olla ja elää, kun kerran kruuti
loppuu. Uuttahan en saa mistään, Kolmantena
vuonna, niinkuin muistettanee, olin saanut kiinni
vuohenvuonan ja aikonut kasvattaa siitä itselleni
vähitellen kesyn vuohilauman. Mutta se oli yhä
edelleen saanut olla yksin ja kuoli vihdoin van-
huuttansa.
Nyt, yhdentenätoista vuotena täällä-oloni aikaa,
huomattuani kruutivarojeni vähentyvän, päätin
jälleen ruveta pyytämään vuohia eläviltä, Aset-
telin ensin ansoja eri paikkoihin, mutta ne eivät
pitäneet, minulla kun ei ollut vanunkia. Koetin
loukkuja ja hautoja, mutta hukkaan menivät nekin
yritykset. Viritin viimein lujia puuloja, ja silloinpa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
