Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
pää ja jalkapohja ja varpaat ihan selvät. Mitenkä
se tähän oli painunut, sitä minun oli mahdoton
käsittää.
Tuhansia ajatuksia alkoi risteillä aivoissani,
mutta yhä vaan sekavammaksi sotkeutui tämä
kummallinen ilmiö, ja silloin minä läksin juokse-
maan linnaäni päin, juoksin niin, että tuskin
maata jalkaini alla funsin, hirveässä ahdistuk-
sessä aina parin kolmen askelen perästä viluisten
taakseni ja epäluuloisia katseita luoden joka puu-
hun ja pensaasen. Mieheltä näytti matkan päästä
jok’ainoa kanto ja kivi.
Linnaani syöksin sitten hurjaa vauhtin, niin-
kuin joku olisi takaa ajanut. Nuoraportaitako
myöten lienen sinne noussut, vai aukonko kautta
kalliossa, en muista enää ensinkään. Fi ole mil-
loinkaan jänis pensaasen piilottunut eikä kettu
koloonsa puikahtanut pahemmin säikähtäneenä
kuin minä linnaani nyt.
En koko yössä ummistanut silmääni Mitä
kauempana säikäykseni aihetta olin, sitä enem-
män minua —hirvitti. — Välisti luulin jo tuota
ilmiötä paholaisen työksi, ja niin se koetti järkikin
selitellä, Mitenkäs se ikinä ihmisen tekemä
saattaisi olla? Missä laiva, joka hänet olisi tänne
tuonut? Missä muut jäljet? Mutta jos paholai-
nen olisi tahtonut minua säikäyttää, niin olisi se
toki osannut sen tehdä muullakin koinoin eikä
polkemalla jälkeä sellaiseen paikkaan, missä minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
