Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148
ylen harvoin liikuin, ja missä ensimmäinen tuuli
saattaa lakaista jäljen näkymättömiin.
Fi! Arvatenkin on mannermaalta tullut vil-
lejä kanoteissaan tänne, joko merenvirran tai
tuulen ajamina, ja sitten jälleen soutanut ula-
pallo pois. Kuinka kiitollinen olin mielessäni siitä,
ett’en samaan aikaan sattunut olemaan senpuoli-
sellä rannalla! Mutta entäs, jos villit ovat löy-
täneet venheeni? Siitähän ne ovat huomanneet,
että saaressa on asukkaita. Ensi kerran he tule-
vat tänne miehissä, löytävät minut, tappavat ja
syövät suuhunsa. Ja elleivät minua löytäisi, niin
keksivät asuntoni, hävittävät viljapeltoni, raasta-
vat karjani kaiken! Hirvittäviä ajatuksia!
Omituista tämä ihmis-elämän kirjavuus ja risti-
riitaisuus! Mitä tänään rakastaa, sitä huomenna
vihaa; mitä tänään etsii, sitä huomenna vieroo.
Minä olin koko täällä-oloni aikana surrut sitä,
että olen tänne jätetty olemaan yksinäni, ilman
ihmisseuraa. Minun suurin riemuni — niin ajat-
telin aina — olisi saada joku ihmis-olento seura-
laisekseni. Ja nyt? Nyt minä vapisin pelvosta,
että ihmisiä oli käynyt saarella! Yksi ainoa
ihmisen jälki rannan hiekassa oli viedä minut
suunniltani.
Oli onsi alussa hetkiä, jolloin luottamukseni
Jumalaan horjahti. En kyennyt hurjalta pelvol-
tani käsittämään Hänen tarkoituksiansa. Raa-
mattu se kumminkin johti minut oikealle tielle
taas. Minä antauduin kokonaan Herran huostaan,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
