Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
184
vihollisensa makaavan maassa, hän oli kumminkin
niin pahanpäiväiseksi säikähtänyt pamausta, ett’ei
uskaltanut tulla lähemmäksi eikä pakoansakaan
jatkaa. Minä huusin hänelle jälleen, viitaten astu-
maan minun luokseni. Hän ymmärsi viittauksen
ja astui moniaan askelen, mutta pysähtyi, kulki
taasen parin kyynärää ja seisahtui jälleen. Mies
parka vapisi hytkähdellen, kaiketikin peljäten jou-
tuvansa saman kohtalon alaiseksi kuin nuo toi-
sotkin. Minä viittailemaan taas ja tekemään hä-
nelle kaikenlaisia rohkaisevia merkkejä, mitä suin-
kin osasin. Vähitellen hän alkoi vitkastellen astua
minua kohti, langeten aina kymmenen tai kah-
dentoista askeleen päässä polvilleen, ikäänkuin
kiitollisuuden osoitukseksi henkensä pelastami-
sesta. Vihdoin hän tuli aivan minun lähelleni,
vaipui polvilleen, suuteli maata ja nosti toisen
jalkani päänsä päälle, ilmeisestikin merkiksi siitä,
että hän tahtoo olla minun orjanani ikänsä kaiken.
Minä nostin hänet ylös, puhellen hänelle niin
ystävällisesti ja rohkaisevasti kuin ikinä osasin.
Mutta äkkiäpä huomasin, ett’ei maahan kaatamani
mies ollutkaan kuollut. Isku oli vain lyönyt hänet
tainnoksiin, sillä hän rupesi liikkumaan. Minä
viittasin —villilleni, miten asianlaita on, ja silloin
hän lausui minulle muutamia outoja sanoja. En
ymmärtänyt niistä ainoatakaan, mutta suloisesti
sittenkin hiveli korvaani ihmis-ääni, jota en ollut,
omaani lukematta, kuullut lähes viiteenkolmatta
vuoteen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
