Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
193
histunut hän oli kuin edelliselläkin kerralla, pal-
joa enemmänkin, hän kun ei ollut nähnyt minun
panevan pyssyyni mitään. Hän ajatteli kaiketi,
että mahtaa tuossa kapineessa vaan olla merkil-
linen kuoleman ja hävityksen taika, koskapa se
tappaa ihmisiä ja eläimiä läheltä sokä kaukaa.
Ellei hän piankin olisi päässyt perille asiasta,
olisi hän varmaankin ruvennut jumalinaan ku-
martamaan niin pyssyä kuin minuakin. Pyssyyn
hän ei uskaltanut kajota vielä päriin päivään,
vaan myötäänsä puheli sille jotain omalla kielel-
lään. Myöhemmin vasta sain tietää hänen pyytä-
neen pyssyä, ett’ei se tappaisi häntä. Muutaman
päivän perästä hän oppi tuntemaan koko sen
aseen salaisuuden.
Nyt kannettiin karitsa kotia. Nyljottyäni sen,
minä paistoin siitä muutamia paloja ja keitin
lientä toisista. Perjantaista näkyi tämä ruoka
olevan sangen makuisaa, mutta kovin häntä kum-
mastutti se, että minä käytin suolaa ruuassa.
Hän pisti muutaman suolarakeen suuhunsa, mutta
silloinkos mies rukka irvistelemään ja syljeksi-
mään ja huuhtelemaan vedellä suutaan! Minä
puolestani näytin hänelle, että jos minä pistän tui-
man palan suuhuni, niin se panee minut pai-
kalla irvistämään ja syljeksimään. Vasta pitkäin
aikain perästä hän tottui käyttämään suolaa,
mutta peräti niukalti sittenkin,
Huomenissa minä annoin Perjantain maistaa
vartaalla paistettua vuohenlihaa, ja se oli hänestä
9
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
