Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
Minä kyselemään taas. millähän keinoin hän
luulisi minun pääsevän tästä saaresta noitten val-
koisten miesten luokse. — »Kyllä, kyllä!» vastasi
hän. Se on pääse sinne kaks kanotti.» Min’en
pitkään aikaan voinut ymmärtää, mitä hän tar-
koittaa noilla kahdella kanotilla, kunnes viimein-
kin, monen kyselyn perästä, sain selville hänen
tarkoittavan kahden tavallisen kanotin suuruista
venettä. Tämä osa keskusteluani Perjantain kanssa
oli minulle sangen mieluista, se kun jälleen he-
rätti minussa toiveita. Eunemmin tai myöhem-
min, ajattelin itsekseni, ilmaantunee toki joku
tilaisuus minun päästä pois täältä.
Perjantain yhä enemmin vartuttua ymmärtä-
mään ja puhumaan minun kieltäni, rupesin opet-
tamaan hänelle ensimmäisiä uskon-opin alkeita.
Kerran kysäisin häneltä, tietääkö hän, kuka hänet
on luonut. Poika parka ei näkynyt lainkaan
tajuavan minua; luuli minun kysyneen, mikä mies
hänen isänsä on. Koetin päästä perille toista
tietä, kysyen: kukas on luonut meren ja tämän
maan, jonka päällä me astumme, ja vuoret ja
metsät? Hän vastasi, että se on Benamukke, joka
asuu tuolla toisella puolla. Fi hän osannut mitään
sen enempää hänestä mainita; sen vaan tiesi,
ottä hän on paljoa vanhempi kuin meri ja maa,
kuu ja tähdet.
— No niin, — jatkoin minä, — koska nyt
tuo vanha olento on kaikki tehnyt, miks’eikäs
kaikki sitten palvele ja kumarra häntä?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
