Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
205
— Miks’ei sinun kansasi tappanut heitä ja
syönyt?
— Fi! He tule veli valkean meehen kans.
Minä arvasin villien ja valkoisten miesten sol-
mineen ystävyysliiton keskenään.
— Niin, — lisäsi Perjantai, — ne ei söö kuka
muu kuin tappele ja voitta.
Toisin sanoen: oivät syö muita kuin sota-
vankejansa.
Pari päivää tämän keskustelun jälkeen menin
Perjantain kanssa sille vuorelle saaren itäisessä
päässä, mistä kerran, niinkuin edellä on sanottu,
eräänä selkeänä päivänä olin nähnyt kaukaisen
maan. Ilma oli nytkin erittäin kirkas. Perjantai
katseli hänkin hetken aikaa tuota kaukaista ran-
taa, mutta äkkiä hän rupesi hyppimään ja tanssi-
maan ja huutamaan minua luoksensa.
— Mikäs nyt? — kysäisin minä.
— Voi ilo! — huudahteli hän. — Voi ilo ja
reemu! Toola minu maa, toola minu kansa!
Sanomaton mielihyvä loisti hänen kasvoillaan,
silmät säihkyivät, koko hänen olentonsa näkyi
hehkuvan halusta päästä takaisin oman kansansa
luo, Tuo kiihkeä ilo herätti minussa ensi het-
kenä sangen masentavia ajatuksia. Jos Perjan-
tain todellakin onnistuisi päästä omaan maa-
hansa, niin eikö ole luultava, että hän unohtaa
uskontonsa, unohtaa = kiintymyksensä minuun?
Hän kertoo heillo valkoisesta miehestä tällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
