Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Hiljaa ja varovasti astuin eteenpäin, Perjantai
kintereilläni, kunnes päästiin villejä niin lähelle,
ett’ei meitä erottanut heistä kuin pieni metsän-
niemeke. — Viittasin Perjantain luokseni, käskin
hänen hiipimään erään suuren puun taakse aivan
metsänrinteessä ja tuomaan minulle tietoja näke-
mistään; Pian hän tulikin takaisin, kertoen vil-
lien istuvan nuotion ympärillä. Yksi vangeista
oli tapettu, ja häntä ne parhaillaan syövät. Toi-
nen on rannan hiekalla sidottuna, odottamassa
vuoroansa. Tämä jo sai vereni kuohumaan, mutta
ylimmilleen minun vimmani yltyi, kuultuani Per-
jantailta, ett’ei tuo vanki olekaan hänen kansa-
laisiaan, vaan yksi niitä valkoisia, partasuisia
miehiä, joita hänen maassansa asuu. Kauhistu-
neena minä menin omin silmin tutkimaan asian-
laitaa ja näin kiikarillani todellakin valkoisen
miehen makaavan rannan hiekalla, europpalainen
puku yllä, sidotttuna käsistä ja jaloista.
Noin puolisataa yardia lähempänä heitä kas-
voi tiheän rikeikön laidassa toinen puu. Sen
taakse hiivin nyt ja pääsin noin kahdeksankym-
menen yardin päähän villeistä. Perjantai oli
uskollisesti seurannut minua askel askelelta.
Nyt ei käynyt viivytteleminen silmänräpäystä-
kään. Yksitoista julmuria istui maassa yhdessä
ryhmässä ja olivat juuri lähettäneet kaksi teu-
rastajaa maassa makaavan kristityn kimppuun.
Nämä olivat parhaillaan päästämässä hänen jalko-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
