Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
227
kontrahdin, heidän allekirjoittamansa. Ensi aluksi
hän itse vannoi minulle uskollisuutta, luvaten
ikänsä kaiken pysyä minun luonani, ellen itse
käske häntä pois, ja sitoutuen puolustamaan
minua viimeiseen veripisaraansa asti, jos niin
kävisi, että hänen maanmiehensä rikkoisivat va-
lansa. Hän oli kumminkin vakuutettu siitä, että
he, kerran tänne päästyänsä, tahtovat elää ja
kuolla minun kanssani. Ovathan he sivistyneitä
miehiä kaikki ja siksi paljon puutetta nähneet
ja kovaa kokeneet, ett’eivät millään muotoa saata
olla kiittämättömiä pelastajaansa kohtaan.
Nämä vakuutukset kuultuani, minä päätin
koettaa saada heidät pelastetuiksi villien maasta
ja lähettää espanjalaisen ja Perjantain isän heidän
luokseen asiasta keskustelemaan. Mutta tuskin
oli aio alulle saatu, niin huomautti espanjalainen
itse eräästä seikasta, joka siirsi koko hankkeen
ainakin puolta vuotta tuonnemmas. Näin oli asia:
Hän oli nyt ollut kuukauden päivät saarella
ja nähnyt kaikki toimet ja hankkeet, joilla minä,
Jumalan avulla, olin pitänyt huolta elatuksestani.
Jyviä ja karjaa hän näki minulla olevan enem-
mänkin kuin omiksi tarpeiksi, mutta kuinkas käy,
kun tulee kuusitoista henkeä lisää? Ja tarvi-
taanhan eväiksi laivallekin, jos semmoinen joskus
tulee rakennetuksi? Elatusvaroja on ehdotto-
masti hankittava lisää ja sitä varten uutta peltoa
pantava sulille. Uusia tulokkaita, niin hän arveli,
ei käy vastaan-ottaminen, ennenkuin ensi sadon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
