Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
233
hämilläni; en osannut aavistaakaan, mikä heillä
mielessä. Äkkiäpä Perjantai sanoa tokaisi:
— Voi master! Villi mees söö vanki ja eng-
lishman söö vanki möös.
— Mitenkä? — huudahdin minä. — Luuletko
sinä heidän aikovan syödä nuo vangit?
— $Söö ne, söö ne.
— Ri, Perjantai, ei ne heitä syö, mutta pahoin
pelkään, että he aikovat murhata heidät.
Tämä pelko kasvoi minussa kasvamistaan, ja
minä vapisin, ajatellessani kolmen poloisen koh-
taloa tuolla, varsinkin senjälkeen kuin olin huo-
mannut erään noista kahdeksasta matrossista
puukolla uhkaavan yhtä vankiansa. Kuinka kai-
pasinkaan nyt espanjalaista ja Perjantain isää!
Miehissä me kyllä olisimme voineet pelastaa nuo
onnettomat, varsinkin, kun heidän raastajansa
olivat ilman aseita. Mutta asiat muuttuivatkin
itsestään vangituille edullisiksi.
Hetken kuluttua huomasin matrossien hajaan-
tuneen eri haaroille: läksivät arvatenkin saarta
tarkastelemaan. Nuo kolmo istahtivat puun juu-
relle, murheellisina, epätoivoisina. Mieleeni muistui -
nyt niin selvänä se hetki, jolloin itse olin ensi
kertaa tälle saarelle astunut, täynnä epätoivoista
pelkoa. Niin vähän tietää ihminen kohtaloistansa
tulevista, mutta ken Luojaansa luottaa, se ei
hukkaan joudu.
Vene oli laskenut rantaan nousuveden kor-
keimmilla ollessa. Tällä välin, matrossien kul-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
