Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
237
— Itse Jumalako minua nyt puhuttelee vai
ihminen? — kysäisi hän. — Todellinen ihminenkö
vai enkelikö?
— Olkaa huoleti, siv! — vastasin minä. —
Jos teidän tykönne enkeli olisi lähetetty, niin jo
se vainenkin olisi ilmestynyt paremmassa puvussa,
ja olisi sillä aseetkin toisenlaiset kuin minulla.
[Ihminen minä vaan olen, englantilainen, ja valmis
auttamaan teitä. Niinkuin näette, ei minulla ole
kuin yksi palvelija mukanani. Aseita meillä on ja
ampumavaroja myös. Sanokaa suoraan, saattaako
toille olla apua meistä. Millainen on teidän tilanne?
— Historiamme on liian pitkä, virkkoi pu-
huteltu, — ja murhamiehet liian lähellä. Siis
muutama sana vain. Minä olen tuon laivan kap-
teeni: laivaväkeni nosti kapinan minua vastaan;
he päättivät murhata minut, ja töin tuskin he
saatiin suostumaan siihen, että jättävät minut
tälle autiolle saarelle, minut ja nämä kaksi miestä;
joista toinen on minun alakapteenini ja toinen
matkustaja. Me emme voineet muuta luulla kuin
että meidän täytyy kuolla tänne, sillä emmehän
tienneet saaren olevan asutun.
— Missä ovat nuo konnat, teidän vihollisenne?
— kysäisin minä. — Tiedättekö, minne he ovat
menneet?
— "Tuolla he makaavat, sir, — vastasi hän,
viitaten tiheikköön metsässä. — Minun sydämeni
vapisee pelvosta, että he ovat nähneet teidät ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
