- Project Runeberg -  Runola /
3

(1840) Author: Carl Axel Gottlund
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

3

II. Sangen.

Inslumrande under dessa sorgliga tankar, vanhelgar
han (innu i sömnen allt som hos honom väckt och
underhållit känslan och kärleken för den Finska
skaldekonsten, då plötsligt — i drömmen — för
honom framstår sjelfva den gamle Väinämöinen,
talande honom till med tröstande ord.

IViinma kerran keski-yöllä
Surkuttelin mun sukuni,
INuhtelinma kuiluna nukuin;
Vielä unessain utelin,
5. Nukuksissain nurahtelin;
Sitä kirvestä kiroilin
Joka karsi kanteletta,
Vesti soiton vempelettä,
tauvat lauluillen asetti;
10. Sitä noitin, sitä moitin
Joka laitto laulujansa,
Sommitteli sanojansa
Iäksi ilon-teoksi,
Suomalaisten suosioksi.
20. Manaisin sitä nimeä
Joka teki kielelleni
Sulaksi minunkin suussain,
Kuin ei syntynä syäni
Kovaksi talii kiveksi;
25. Kuin ei keänyt kielelleni
Kankeaksi, kampelaksi,
Jäntä jousen jäykkeemmäksi.

Säikähtinmä! Miesi seisoi
Eissäin. — Soatanko sanoa?
30. Ile vanha Väinämöinen,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Wed Nov 10 16:20:30 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/gcarunola/0025.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free