Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 1. Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
OSANOTTAJAT RETKEEN.
21
lappalaisille sillä aikaa kuin olimme Kristianian kaupungissa;
siitä ajasta tulimme yhä iloisemmiksi ja se oli hyvin hupaista
meille.»
Kun me nyt läpi koko tämän kirjan kulemme yhdessä
näiden viiden miehen kanssa, joista olen lyhyesti maininnut,
niin lienee syytä lähemmin esitellä heidät lukijalle. Minä alan
norjalaisilla ja otan heidät ijän mukaan.
Otto Neumann Sverdrup syntyi lokakuun 31 p:nä 1855
Härstadin talossa Bindalissa Helgelannissa. Isänsä oli
maatilan- ja metsänomistaja Ulrik Sverdrup, äitinsä Pedra Knoph.
Syntynyt kun oli ankarassa luonnossa ja lapsuudesta
tottunut kulkemaan metsissä ja tuntureilla kaikenmoisissa toimissa
ja kaikissa ilmoissa, hän oppi pian suoriutumaan omin
neu-voinsal ja luottamaan omaan voimaansa. Jo pienenä poikana
hän alkoi liikkua suksilla, ja itsestään selvää on, että sellainen
koleikko seutu kuin Bindal on sovelias reippaiden ja
neuvokkaiden suksimiesten kasvattamiseen.
Kymmenvuotiaana hän sai pyssyn ja siitä aikain hän
vuotta nuoremman veljensä kanssa kierteli alituiseen
ympäriinsä metsästyksillä, talvella hiihtämässä, keväällä teiren
soitimella ja syksyisin karhujen ja muun metsänriistan jälessä.
Häntä ei lähetetty mihinkään kaupungin kouluun, vaan
hän luki kotona kotiopettajan johdolla. Vaan kirja ei
kuitenkaan tunnu koskaan häntä miellyttäneen. 17 vuotiaana hän
meni merille ja oli siellä monet vuodet osaksi norjalaisilla,
osaksi amerikkalaisilla laivoilla.
Vuonna 1878 hän suoritti perämiestutkinnon Kristianiassa
ja kulki sitten merillä monet vuodet perämiehenä.
Perämiehenä ollen hän joutui muutamalla skuunarilla Skotlannin
länsirannikolla haaksirikkoon, ja tässä hän täysin osoitti, mitä oli
miehiään. Pelastuksestaan miehistö sai kiittää etupäässä hänen
mielenmalttiaan ja sitkeyttään.
Sittemmin hän kapteenina kuletti muuatta skuunaria ja
sen jälkeen höyrylaivaa, yhden vuoden hän oli myöskin
muutamalla kalakutterilla Nordlannin rannikolla
matalikkokalas-tuksessa. <
Muutamia vuosia sitte tiedusteltiin Göteborgissa miestä,
joka olisi halukas kulettamaan Nordenfeltin vedenalaisen
aluksen Pohjanmeren poikki Englantiin; luvattiin palkinto sille,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
