Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 3. Sukset ja hiihtäminen sekä suksen historia ja kehitys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7 2
7 2 SUKSET JA HIIHTÄMINEN.
Edempänä sanotaan, että Lemminkäinen menee
muutaman lappalaisen suksisepän, Kaupin luo, jota pyytää tekemään
hyvät sukset. Näyttää siis siltä kuin lappalaiset olisivat olleet
suomalaistenkin hiihdonopettajat. Tämä runo on kuitenkin
verrattain myöhäiseltä ajalta; luultavasti kahdennelta- tahi
kolmanneltatoista vuosisadalta.
Venäjällä suksia on paitse suurvenäläisillä, lättiläisillä ja
osalla puolalaisia, kaikilla suomensukuisilla kansoilla aina
aromaille Volgan varrella. Permiläisten suksista puhuu
Herber-stein 1549 (Rerum moscovitarum commentaria).
Aasiassa sukset ovat levinneet yli koko pohjoisosan, ne
tavataan kaikilla kansoilla pohjoispuolella suurta aroa ja
erämaata. A. Jacobsenin mukaan käyttävät suksia goldit, giljakit
ja ainulaiset, merkillistä kyllä, enimmäkseen ajaessaan
koira-reissä. Kojuri (ajaja) istuu kapeassa reessään kahareisin tukien
rekeä jaloillaan, joissa ovat sukset.
Jacobsenille oli kerrottu, että tungusilaiset käyttävät
joskus suksia sillä tavoin, että he seisovat suksilla vedättäen
itseään porolla, jonka vetohihnaa pitävät vasemmassa kädessä
ja ohjaavat oikealla.
Jotakin samanlaista on tapana ainulaisilla, päättäen
muutamasta japanilaisesta kuvasta Nordenskiöldin Vega-retkessä
(II Nid. 167 s.). Sen mukaan kuin professori Friis,
Kristia-niasta, on minulle kertonut, lappalaisetkin joskus käyttävät
poroja tällä tavoin — hän on siitä kertonut kirjassaan Lajia —
vaan, kuten hänelle oli sanottu, ainoastaan taitavimmat ja
kes-tävimmät suksimiehet pystyvät tähän.
Ne tiedot, joita kirjallisuus voi meille tarjota, eivät ole
kovin etäiseltä ajalta. Edemmäksi pääsee vertailevan
kielitieteen avulla. Kun nyt eri tahoille hajaantuneilla kansoilla on
sama nimitys suksille, niin näyttää todelta, että nimitys on
niiltä ajoilta, jolloin nämä kansat asuivat lähellä toisiaan tahi
olivat vielä yhtenä kansana.
Venäjänkielessä tapaamme suksen nimenä ly s ja,
puolan-kielessä lyzwa, lätinkielessä lushes. Näiden täytyy olla
arjalaista alkujuurta, vaikka niillä ei olekaan mitään yhteyttä
skan-dinavilaisen suksennimityksen kanssa. Tätä negativista tulosta
edemmäksi emme pääse kysymyksessä suksennimien
sukulaisuudesta arjalaisissa kielissä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
