Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 3. Sukset ja hiihtäminen sekä suksen historia ja kehitys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LUMIKENKÄ.
69
Suurin yhtenäinen maa-ala, jossa pitkä lumitalvi vallitsee,
on Vanhanmaailman pohjoisosa. Täällä tapaammekin
lumimaan kulkuneuvon kehittyneimmässä muodossa ja se on suksi.
Kun tarkastamme lähemmin, niin se seutu, jota muista syistä
olemme arvelleet suksen syntymäsijaksi, on täydellisesti tämän
maa-alan keskustassa, jonka maa-alan rajana on melkein
tarkalleen vuodenisotermi -j- 6°. Niin kuin ennen olemme
nähneet, täällä kansat levitessään yli maan kohtasivat
luonnon-suhteita, joiden takia oli välttämätöntä keksiä keinoja
lumikenttäin yli kulkemiseen.
Vastaava seutu Pohjoisamerikassa ei ole synnyttänyt
suksia. Tämä toisenluokan kehityskeskus on sitä vastoin
luonut, tahi oikeammin, Vanhanmaailman epätäydellisemmistä
alkumuodoista kehittänyt itsenäisen tyypin, intialaisen eli
kanadalaisen lumikengän, joka on komeatekoinen ja jonka useat,
vaikkakin syyttä, pitävät suksen veroisena, vieläpä
parempanakin.
Alkutyyppien läheisimpien muotojen etsimisellä niistä
seuduista, joissa sukset ja lumikengät ovat kehittyneet,
varmaan olisi varsin vähän onnistumisen mahdollisuutta. Meidän
täytyy mennä vuorijonoille, jotka ovat suksen piirin
ulkopuolella, vaan joilla kuitenkin on tämän piirin lämpöraja. Täällä
me tapaamme erilaatuisia lumikenkiä. Vanhassamaailmassa
tunnetaan niitä Tibetiltä, Armeniasta, Kaukasiasta ja useista
paikoin Europaa, ja suksen piirissä on tämä alkuperäinen muoto
suksen ohella Skandinaviassa sekä ainulaisilla ja tshuktsheilla
(kapteeni A. Jaeobsenin ilmoituksen mukaan).
Jo klassillisessa kirjallisuudessa puhutaan lumikengistä
alkuperäisessä muodossa. V. 400 e. Kr. oppi Xenofon
Armenian tunturi-alkuasukkailta »sitomaan säkkejä (o ax ta) hevosten
jalkoihin, sillä muutoin upposivat ne vatsaa myöten». Lunta
oli sylimääriä (Anabasis IV, 5). Strabo kertoo noin v. 20 e.
Kr. (XI, 5) »että vuoriasukkaat Kaukasian etelä rinteellä
sitovat jalkoihinsa latuskaisia levyjä [nXaxela) parkitsemattomasta
häränvuodasta, jotka ovat käsirummun näköisiä ja varustetut
piikeillä», ja niin he tekevät vielä nykyäänkin. Armeniassa
käytettiin myöskin, saman kirjailijan mukaan, »pyöreitä
puulevyjä» (tqoxloxoi), joissa oli piikkejä. Suidan mukaan kertoo
Arrianos (noin 140 e. Kr.) muutamassa hävinneessä teoksessa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
