Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 3. Sukset ja hiihtäminen sekä suksen historia ja kehitys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
MÄENLASKU SUKSILLA
77
lumivalleja), josta saadulla vauhdilla laskija tekee pitemmän
tahi lyhemmän ilmassasyöksyn. Ponnistamalla hyppyrin
laidalla voi lisätä melkoisesti hypyn pituutta. Tällä tavoin voi
liitää ilmassa 20—27 m, onpa henkilöitä, jotka ovat hypänneet
lähemmäs 30 m. Niinpä kerrotaan tunnetusta telemarkilaisesta
suksimiehestä Söndre Auersen Nordheimista, että hän voi
hypätä 29 m. kallion jyrkänteeltä pysyen suksillaan alas tullessa.
Pystysuora putous tällaisissa ilmahypyissä on melkoinen.
8 — 12 m., siis putous tavallisen rakennuksen kolmannesta tahi
neljännestä kerroksesta, ei ole mikään tavaton. Alastullessa
työnnetään oikea jalka edelle, taivutetaan silmänräpäykseksi
vasenta polvea ja niin syöstään tulista vauhtia edelleen. Sepä
seikka juuri, että vauhtia niin paljon säilyy, ja että lumi on
pehmoista, tekee tällaiset hypyt mahdollisiksi.
Ei ole ihmettelemistäkään, että monet kaatuvat hypyn
jälkeen, ja kun näkee heidän pyörivän mäkeä alas, jalat, kädet
ja sukset kaikki sekaisin tupruavassa lumipilvessä, niin
useakin, joka itse ei ole sitä kokenut, pitää varmana, että ainakin
jalat tahi kädet ovat katkenneet. Sellaisia vahingoita sattuu,
toki onneksi, varsin harvoin.
Kauniimpia näytelmiä on, kun näkee taitavan
suksimie-hen tekevän ilmahyppynsä. Kun näkee hänen uljaana ja
jäntevänä tulevan jyrkännettä tulista vauhtia, vähän ennen
hyppyriä kyyristyvän, hyppyrin laidalla ponnahtavan ja sitte
vilahtavan ilmassa kuin alas iskevä lokki, kunnes 21—24 metriä
alempana saa taas maan jalkainsa alle, ja sitte tupruavan
lumi-pilven läpi syöksyvän edelleen, tätä nähdessä ilon ja
ihastuksen tunteet karsivat ruumista. Ja sellaista voi täällä
pohjoisessa nähdä joka päivä talvella, kun on hyvä keli, vaan
erittäinkin suurissa vuotuisissa hiihtokilpailuissa.
Jo kuudennellatoista vuosisadalla kertoo Olaus Magnus,
että »hiihdetään urheilun vuoksi, kilpaillen etevyydestä, aivan
kuin kilpajuoksuradalla kilpaillaan palkinnosta». Nämä
pal-kintokilpailut ovat viime aikoina uudistetut, sitte vuodesta 1862
eteläpuolella tunturia.
Maan parhaimmat suksimiehet saapuvat kilpailemaan ensi
palkinnosta. Toinen tekee hyvän ilmahyppäyksen, toinen vielä
paremman, ja katsojat valtaa jännitys, kunnes laskijat ovat
päässeet mäestä. Kun laskija pysyy pystyssä, niin tervehdi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
