Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 4. Norjasta Skotlannin ja Färsaarten kautta Islantiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SUURI DIMON.
89
Muutamien tuntein kuluttua jatkoimme matkaamme
pohjoiseen. Meidät tapasi sumu. Vaan se ei ollut kuitenkaan
kovin sakeaa, niin että sivukulkiessamme näimme pienen ja
suuren Dimonin, kaksi pientä paasaltisaarta, jotka kohoavat
melkein pystysuorasti merestä ja joissa lukemattomilla
vesi-lintulaumoilla on olopaikkansa.
Suurella Dimonilla on yksi ainoa talo, joka on
korkeimmalla kohtaa saaren eteläisellä puolella. Tavarat ja kaikki
mikä on alas toimitettavaa lasketaan nuoralla äkkijyrkkää
kal-lioseinää rannalle. Ihmiset kulkevat polkua, joka osaksi on
hakattu kallioon. Kun rannat kaikkialla ovat jyrkät, niin ei
voida talvella pitää siellä venettä; kaikki alukset ovat
sen-tähden syksyllä kuletettavat pois saaresta. Jos saarelaiset
tarvitsevat jotakin, on heidän annettava tieto merkeillä ja muista
saarista mennään sitte sinne, jos se on mahdollista. Vaan
marraskuusta lopulle maaliskuuta on saarelle kulku vaaran alaista,
kun meri melkein koko tämän ajan myrskyää rajusti. Tämän
aikaa ovat saarelaiset suletut muusta maailmasta. Minulle on
kerrottu, että kerran monta vuotta sitten oli tapahtunut
sellainen seikka, että tuli oli sammunut saarella. Se tapahtui
marraskuun puolivälissä, tikkuja tahi muita sellaisia tulineuvoja
ei ollut, ja’ sen vuoksi heidän piti melkein puoli vuotta elää
kylmällä ruualla, takkatuletta ja ilman valaistusta pitkät talviset illat.
Suurella Dimonilla, kertoo satu, hyökkäsi norjalaisen
Sigmund Brestesonin, Färsaarten kansallissankarin, kimppuun
hänen vihollisensa Trand, ja täällä Sigmund vihollisensa
ahdistamana oli veljensä Thorerin ja Einarin kanssa hypännyt
mereen ja uinut penikulman päässä olevaan Suderöhön. Jos satu
puhuu totta — joka kuitenkin tuntuu epäilyttävältä — on tämä
uintiretki uljaimpia tekoja laatuaan, mitä koskaan tämän
urheilun alalla on tehty, sillä Sigmund ei uinut ainoastaan yksin
vapaasti ja esteettömästi, vaan oli ensin ottanut selkäänsä
veljensä Einarin, kun tämä uupui, ja kun Einar oli kuollut eikä
ollut enään kuin neljäsosa matkaa jälellä, hän oli ottanut
Tho-nerin selkäänsä ja niin uinut Suderön rannalle. Täällä aalto
kuitenkin oli vienyt Thonerin, vaan Sigmund itse oli
onnistunut pääsemään maalle. Tämä olisi tapahtunut myöhään
syksyllä ja salmessa, jossa käy vankka virta. Siinäpä olisi ollut
miehiä naparetkelle!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
