Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 5. Islannista Grönlantiin. Pettyneitä toiveita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IIO ISLANNISTA GRÖNLANTIIN.
Väliin olivat sysäykset niin ankaroita, että koko laiva tärisi ja
kannella ei voinut pysyä suistumatta silmälleen. Ei ollut
epäilemistäkään, että tässä oli tulossa jotakin uutta ja tuntematonta.
Pari päivää kulettiin pitkin jäänreunamaa.
Eräänä iltana kaikki merkit osoittivat, että myrsky oli
tulossa. Me olimme kyllästyneitä mereen ja päätimme
tunkeutua jäihin päästäksemme myrskyn käsistä. Vaan
ennenkuin ehdimme jään rintaan, puhkesi myrsky. Purjeet
vähennettiin, niin ettei meillä lopuksi ollut kuin muutamia pieniä
riekaleita jälellä. Vaan sittekin mentiin kohisevaa vauhtia
jäiden läpi. Laiva jysähti jäihin ehtimiseen; se heittelihe jääteliltä
toiselle; vaan eteenpäin se meni; hyvä laiva etsi itse tiensä
pimeässä. Merenkäynti kävi ankaraksi, jäätelit syöksyivät
toisiaan vastaan ja kohoilivat pystyyn; kaikkialla kuohui ja jymisi;
vaan kapteenin voimakas komento kuului. Sitä tottelivat
täsmällisesti ja ääneti kalpeat merimiehet. Kaikki olivat kannella;
kukaan ei uskaltanut olla alhaalla, kun laiva ryskyi joka
saumaa myöten.
Yhä syvemmälle mentiin jäihin; keulassa kuohui ja kohisi;
jäätelit vyöryivät, särkyivät ja murtuivat, syöksyivät syrjään —
ei mikään voinut vastustaa. Silloin keulan puolella kohoaa
pimeässä suuri valkoinen teli ja uhkaa pyyhkiä pois toisen
sivun venetelat; peräsin käännetään sivulle ja vahingoittumatta
mennään ohi. Nyt tulee luuvartin puolelta suuri aalto; laiva
saa kovan sysäyksen, kuuluu rusketta, puunsirpaleita lentää
suhisten korvissa. Laiva kallistuu kovasti, kuuluu uudestaan
rusketta, ja kanssinpäällystä on murskautunut molemmilta
sivuilta.
Vaan kuta syvemmälle jäihin pääsimme, sen vähemmin
tuntui merenkäyntiä, jyske vähentyi, myrsky vain ulvoi
ankarammin kuin ennen. Me olimme tehneet uhkarohkean
yrityksen, vaan olimme selvinneet kunnialla leikistä ja olimme
nyt hyvässä satamassa. Kun seuraavana aamuna tulin
kannelle, paistoi aurinko selkeältä taivaalta, jää makasi valkoisena
ja hiljaa ympärillämme. Ainoastaan rikkoutunut kanssi
muistutti myrskyisestä yöstä.
Sellaista oli, kun ensikerran tapasin ajojäitä. Miten
olikaan aivan toisenlaista nyt! Oli kirkas päiväpaisteinen päivä,
kun tulimme ajojään näkyviin. Se näkyi kaukana horisontissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
