Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 7. Jason-laivalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
i38
jason-laivalla.
neeseen, jonka oli valinnut maalikseen, sitten pari keveää ja
notkeaa kissan askelta eteenpäin kannella, jännitetty oikea
käsi teki nopean liikkeen ja nuora nuolen nopeudella kierien
syöksyi maalia kohden, paula putosi, kertaakaan hairahtumatta,
otuksen päähän, joka turhaan keppuroiden koetti irtautua tästä
kietovasta syleilystä.
Balto, tiloittunut lappalainen kun oli, ei luonnollisestikaan
ollut niin harjaantunut tähän, vaan hän ylpeydessään ei olisi
sitä mielellään myöntänyt, ja siitä oli paljon naurun aihetta,
kun muuan meistä otti suopungin häneltä ja sanoi, että me
heitämme paremmin kuin hän, ja jos me voitimme hänet, niin
kannatti nähdä hänen muikeaa muotoaan.
Ajankuluksi harjoitettiin laivalla myöskin kaikenlaisia
leikkejä ja voimankoetuksia, niinkuin sormikoukun ja
väkikapulan vetoa ja muuta sellaista. Muuan peli, jota oikein
todellisella intohimolla pelattiin, oli »narrinpään nakkuu». Liidulla
piirrettiin laivan kanteen kuvioita ja neliöjä, joilla oli eri arvo,
ja määrätyn matkan päästä oli viskattava lyijypalanen näihin
neliöihin, niin että se ei mennyt mihinkään »narrinpääksi»
nimitettyyn kuvioon. Jos lyijypalanen putosi johonkin niistä,
niin menetti kaikki, mitä mahdollisesti edellisellä nakkuulla oli
voittanut. Kun oli kaunis ilma eikä meri kovin käynyt, niin
pelattiin usein useampia pelejä samalla kertaa eri kohdilla
kannella. Voittona oli tavallisesti palanen suutupakkaa.
Sitte kun se ei enään huvittanut meitä, niin useinkin
ve-täyttiin laivan peräkajuttaan ja tartuttiin kortteihin, ja vaikka
useatkin meistä eivät olleet huvitettuja korttipelistä, me voimme
kuitenkin istua ja pelata koko iltapäivän ja illan myöhäiseen
yöhön, ja alotettiinpa joskus jo edeltäpäivällisenkin. Meillä oli
ainoastaan yhdet kortit, ja nämä olivat matkan lopulla niin
likaantuneet, jotta oli vaikea sanoa, mikä oli korteissa
varsinainen aine, paperiko vai lika. Kun istuttiin puoliyöhön —
mikä oli tavallista — niin piti koiranvahdinmuutossa saada
jotakin vatsaansa. Tavallisesti oli kahvia tahi »daenge»
(leipä-jankkia). Varsinkin viime mainittu oli hyvin mieluista. Se
laaditaan leivästä, joka liotetaan ja sitte paistetaan voissa ja
sokerissa.
Tähän aikaan miehistökin kanssissa sai kahvia, ja joka yö
näki silloin huvittavan näyn: Balton unentorkuksissa ja varsin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
