Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 7. Jason-laivalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HENGELLINEN NÄLKÄ.
139
ohuissa vaatteissa kapuavan portaita kojustaan ja astelevan
keulaan puoliyön-kahvinsa hakemaan. Hän, lappalainen, oli
niin ihastunut kahviin, että hän ei tietysti laskenut käsistään
sellaista tilaisuutta, ei sittekään, vaikka jo aikoja sitte oli ollut
nukkumassa.
Kirjallisuutta oli meillä varsin vähän muassa; ei oltu
arvattu oloa laivalla niin pitkälliseksi. Muuan retkikunnan
ystävä, kirjakauppias Cammermeyer, Kristianiasta, oli meille
kuitenkin lahjoittanut muutamia kirjoja. Nämä olivat pian
ahmitut, ja sitte syntyi laivassa todella hengellinen nälkä, joka
tuntui rasittavalle. Etsittiin mitä tahansa, mitä mitättömimmät
ryöväriromaanit ja intiaanikertomukset, joita tavattiin kanssista
miehiltä, lukea hulmuttiin ahnaasti. Joskus lähdimme
partio-retkille toisiin laivoihin nuuskimaan, olisko jotakin luettavaa.
Suureksi vaihteluksi oli, kun kapteenit kutsuivat meitä
toisiin laivoihin tahi tulivat vierailemaan meille. Väliin oli
silloin omituinen, kerrassaan kesäinen näky, kun nämä
jäämeren-kulkijat istuivat joukossa kannella päiväpaisteessa juomassa
kahvia tahi viiniä, poltellen sikaaria tahi piippua ja tähystellen
merta tahi valkoisia jäätelejä, jotka kimaltelivat auringon
paisteessa, ja kuluttivat aikaansa nauraen ja leikkiä laskien.
Väliin koetimme ampumataitoamme vedessä uiskenteleviin
jääpalasiin, ja monta hyvää laukausta suoritettiin.
Ainoa, joka ei näyttänyt oikein menestyvän laivalla, oli
vanha ystävämme Ole Nielsen Rawna. Tottunut kun oli
porolaumoin een kiertelemään Lapin tuntureilla, niin hän ei pitänyt
elämästä tällä ahtaalla, keinuvalla laivalla ja ikävöi maata
jal-kainsa alle.
Sitävastoin Balto viihtyi erinomaisen hyvin merellä.
Iloinen ja vilkas kun oli ja aina valmis keksimään koirankureja,
oli hänestä tullut väestön suosikki. Kaikeksi onneksi oli hänen
polvensakin parantunut täydellisesti. Minä sen vuoksi en
ollenkaan epäillyt ottaa häntä mukaani.
Hevonen, jonka otimme mukaamme Islannista, oli
kaikkien lempiporsas. Siitä oli se varsin ikävä seuraus, että,
vastoin ankaraa kieltoa, kului rehua enemmän kuin oli varaa, ja
eräänä päivänä huomasin minä, että suurin osa heiniä jo oli
kulunut. Siitä hetkestä antoi se aihetta alituiseen huoleen.
Rehua piti säästää säästämälläkin, ja me vaivasimme keksintö-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
