- Project Runeberg -  Suksilla poikki Grönlannin /
153

(1896) [MARC] Author: Fridtjof Nansen Translator: Teuvo Pakkala - Tema: Exploration, Greenland
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

ENSIMMÄISET VASTUKSET.

153

tummanpunaisen valon mustan vaipan reunoille. Sitä ei
kuitenkaan kestänyt kauan. Pian esirippu vetäysi taas eteen,
entistä mustempana, ja me, sateen pieksäessä meitä kasvoille,
väsymättä ponnistelimme jäiden läpi.

Oliko se oman kohtalomme kuva? Ei, eipä varmaankaan.
Vaan ihmissielu on taipusa taika-uskoon ja luulottelee
mielellään, että luonnon voimat ja koko maailma pyörii hänen
ympärillänsä, oma suuri minä kaiken keskipisteenä.

Jää kävi vähän vaikeammaksi kulkea. Aina vähän väliä
täytyi nousta röykkiölle katselemaan parasta tietä, ja
muutaman sellaisen harjalta liehutin Norjan lipulla Jasonille viimeiset
hyvästimme, joihin laiva vastasi laskemalla lippunsa. Niin taas
mentiin eteenpäin. Reippaasti! Tässä ei ole aikaa hukata.

Heti alusta alkaen oli meillä ollut suuri jäävuori kaukana
lännen puolella meistä. Me muuten olimme jo aikoja
huomanneet, että me lähestyimme sitä, vaikka meidän suuntamme oli
melkoista itäisempi. Tässä täytyi olla virta, joka meitä sorti
länteen. Ja niin olikin. Vastustamattomalla voimalla se kuletti
meitä suunnastamme. Pian oli selvää, että mahdotonta oli
päästä tämän jäävuoren itäpuolelta, vaan täytyi koettaa päästä
suojan puolelta sitä. Me jouduimme äkkiä ankaraan
virran-pyörteeseen, joka sysäsi jäätelejä toisiaan vasten, niin että ne
kohoilivat pystöön ja uhkailivat musertaa molemmat veneet.
Sverdrup veti veneensä muutamalle jäätelille ja oli turvassa.
Me pyrimme muuatta suvantoa kohti, ja joka silmänräpäys
uhkasivat jäät musertaa veneen. Täytyi olla varuillaan ja
välttää venettä kaikilta niemiltä, niin että, kun jää pusertui, se
oli jään »jalalla» tahi »lahdessa» *); vaan tämä ei ole mikään
helppo asia rajuissa, vastustamattomissa pyörteissä. Vaan
yhdistetyillä voimilla onnistui meidän päästä läpi jään, suureen
suvantoon jäävuoren suojan puolelle, jossa täksi hetkeksi olimme
turvassa. Nyt oli kysymyksessä Sverdrupm vene. Minä annoin
hänelle merkin seuraamaan meitä. Hän tekikin niin ja pääsi

*) Merivesi kuluttaa jäitä, varsinkin lähellä merenpintaa. Se osa jääteliä,
joka siten pistäytyy veden pinnan yli, sanotaan sen jalaksi, ja siinä on hyvä
turvapaikka jäiden sulloutuessa, kun veden alla oleva osa, törmätessään viereistä teliä
vasten, pidättää sen ulompana, joten telien väliin muodostuu avovettä, jossa vene
on turvassa. Samalla tavoin lahdet jääteleissä muodostavat suojapaikan, kun
reunat vastustavat toisia telejä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Apr 12 01:12:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gronlannin/0161.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free