Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
154
MAATA KOHTI. AJELULLA JÄISSÄ.
onnellisesti perille siten, että hän venettään kuletti sohjosempaa
vettä kuin me.
Me nyt huomasimme useita uria jäissä. Ainoastaan pari
kertaa jää sulloutui, aina kun virta vei meidät muutaman
jäävuoren luo, joita muuten useita oli matalikoilla ympärillämme,
vaan jää harventui taas heti kun olimme sen sivu päässeet.
Toiveet olivat hyvät, mielet keveät. Sade oli lakannut, ja
aurinko nousi juuri yli vuorenhuippujen Sermelikvuonon takana,
purppuroiden vielä pilvekkään taivaan ja valaisten huiput ja
harjanteet. Edessämme oli pitkiä avonaisia uria ja minä jo olin
näkevinäni veneestä avovettä maanpuolella jäätä. Me olimme
päässeet hyvin lähelle maata Sermelikvuonon länsipuolella.
Selvään erotin kiviä ja epätasaisuuksia tunturisivuilla. Mikään
ei näyttänyt voivan estää maallenousuamme. Me jo
keskustelimme siitä, missä ja milloin keitämme kahvia maalla.
Silloin jää sulloutui, ja meidän piti niin kiireesti kuin
suinkin paeta muutamalle jäätelille. Minun veneeni oli joutunut
onnettomaan kohtaan kapeassa urassa, ja kun jää taas
harventui ja vene työnnettiin vesille, niin muuan terävä jäänreuna
puhkasi toisen sivun. Veneestä täytyi purkaa lasti ja vetää se
jäälle sekä korjata. Siihen ryhtyi Sverdrup, Kristiansen
apu-miehenään, ja erinomaisella mestaruudella hän sai verrattain
vähässä ajassa veneen kuntoon huonoilla aineilla ja työkaluilla,
joita oli käytettävinä. Oli vain petäjäinen lankku, joka oli
ollut veneen pohjalautana, muutamia nauloja, kirves ja puinen
vasara.
Tämä onnettomuus muuten ratkasi kohtalomme. Venettä
korjatessa oli jää taas sulloutunut, taivas mennyt sakeampaan
pilveen, ja sade virtanaan valoi meitä, peittäen kaikki
ympärillämme sakeaan. Ei ollut muuta tehtävää kuin laittaa teltta ja
odottaa aikaa. Oli jo 10 aika aamupäivää kesäkuun 18 päivänä.
Parasta oli meille ryömiä makuusäkkeihimme ja nauttia lepoa,
joka 15 tuntia yhtämittaa kestäneen, ankaran työn jälkeen oli
varsin tarpeen.
Ennen kuin menimme maata, seestyi vähän ja me näimme
Jasonin kaukana merellä. Se juuri nostatti höyryä ja vähän
aikaa sen jälkeen katosi se etäisyyteen, luultavasti otaksuen,
että me jo aikoja sitte olimme onnellisesti päässeet maihin.
»Kun Ravna näki laivan viimeisen kerran», kirjoittaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
