- Project Runeberg -  Suksilla poikki Grönlannin /
159

(1896) [MARC] Author: Fridtjof Nansen Translator: Teuvo Pakkala - Tema: Exploration, Greenland
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

NEUVOTTELU MERTA LÄHESTYESSÄ.

159

tämätöntä. Vaan kun se on tehtävä, kun emme voi pysyä
enään jäällä, niin viimeisenä mahdollisuutena koetamme
veneillä merelle. Se on oleva märkää huvia, vaan me olemme
lujasti päättäneet taistella hengen edestä.

»Kun molempain veneiden miehet (kaikki kuusi) ovat
mukana, voidaan mahdollisesti saada toinen lastissa olevista
veneistä työnnetyksi vesille kuohuaalloissa ja jääsohjussa niin
onnellisesti, että se ei täyty vedellä tahi muserru jäihin. Vaan
pahempi on jälellejääneiden saada toinen vene vesille. Me
neuvottelemme, miten asia olisi parhaiten järestettävä, ja
tulemme siihen päätökseen, että toiseen veneeseen on otettava
ainoastaan se, mikä on kaikkein välttämättömintä, niin että se
on niin kevyt kuin suinkin, ja hätätilassa on ajateltava
ainoastaan sitä. Muuten näemme sitte, kun tulemme itse kuohuun,
miten olosuhteet ovat.

»Meillä ei nyt ole paljoa enemmän kuin 300 metriä jälellä.
Kukaan meistä ei enään epäile, ettemme parin tunnin kuluessa
joko keiku merellä, laskien etelään jäänreunaa pitkin, tahi
makaa meren pohjassa.

»Enin käy sääliksi Ravna parkaa. Hän ei ole vielä
perehtynyt mereen ja sen oikkuihin. Hän kulkee ääneti
ympäriinsä, väliin menee korkeimmalle kohdalle ja tuijottaa
huolestuneen näköisenä kuohuja, ja ajatuksensa varmaankin vaeltavat
porolaumojen luo ja telttaan, jossa on vaimonsa ja lapsensa,
siellä Lapin tuntureilla, jossa nyt kaikki loistaa kesäisessä
paisteessa. Vaan minkä vuoksi hän ne jättikin? Eikö sen vuoksi
vain, että hänelle tarjottiin rahaa? Voi toki, onni teltassa oli
parempi kuin raha; siellä oli kesä ja päiväpaiste. Ah, niin
Ravna,

Jäähyvästi se sanoista on vaikein,

Niin paljo kaunista päällä maan on vainen.

Inhimillistä on tällaisina hetkinä antaa muistojensa viipyä
kaikessa siinä, mikä on elämässä ollut kaunista; kauniimpia
muistoja kuin nämä auringonpaisteiset muistot tuntureilta
porolau-moineen ei varmaankaan monella ole takanaan.

»Vaan täälläkin paistaa aurinko, ja yhtä lempeästi ja
rauhallisesti kuin muuallakin, se paistaa vyöryvään mereen ja
jyrisevään kuohuun, joka hyrskyy ympärillämme. Ilta on ihana.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Apr 12 01:12:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gronlannin/0167.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free