Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 8. Maata kohti. Ajelulla jäässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SVERDRUP VAHDISSA.
löi
näkyivät nukkuneen rauhallisesti ja hyvin. He ovat
täydellisesti luonnon lapsia, joilta ei levottomuus unta riistä. Balto,
joka luultavasti ei luullut teltassa olevan oikein turvallista ja
sen vuoksi oli mennyt toiseen veneeseen, ei herännyt
sitte-kään, vaikka aallot olivat temmata veneen, niin että
Sver-drupin oli pitänyt sitä pidellä kiinni.
»Nukuttuani hyvin tovin aikaa — en tiedä miten kauan —
heräsin kuullessani veden pauhaavan korvan juuressa aivan
teltan seinän takana. Jääteli tuntui keinuvan ylös ja alas niin
kuin laiva ankarassa aallokossa. Kuohut jymisivät kovemmin
kuin koskaan. Joka silmänräpäys odotin, että Sverdrup huutaa
minua, tahi että teltta täyttyy vedellä, vaan kumpaakaan ei
tapahtunut. Kuulin selvästi Sverdrupin tyynet askeleet, kun
hän käyskenteli edestakaisin teltan ja veneiden väliä. Olin
näkevinäni hänen lyhyen, tanakan, vähän etukumaraisen
vartalonsa, kun hän astuskeli siellä huolettomana kädet taskuissa,
miettivä, aina tyyni muoto kääntyneenä merelle, ja suussa
pyö-ritellen tupakkaa. Enempää en muista; seuraavassa
silmänräpäyksessä olin nukahtanut.
»Vasta aamulla heräsin ja hypähdin hämmästyneenä
jaloilleni. Pauhu kuului ainoastaan kuin ukkonen kaukaa. Teltasta
ulos päästyäni näin, että me olimme kaukana avomerestä.
Vaan miltä näytti jäätelimme! Jääpalasia, suuria ja pieniä oli
pinoutunut jäätelin joka laidalle rintuukseksi. Ainoastaan sille
selkämälle, jossa teltta ja toinen vene olivat, eivät aallot olleet
yltäneet.
»Sverdrup kertoi nyt, että hän yöllä oli monet kerrat
ollut teltan ovella herättääkseen meitä. Kerran oli hän jo
irrottanut muutaman haan, vaan malttanut mielensä, käynyt
veneiden luona, siellä seisonut vähän aikaa ja katsonut kuohua,
vaan varovaisuuden vuoksi oli hän jättänyt haan irralleen.
Me olimme silloin ihan jään ulkoreunassa; meidän vierellämme
vyöryeli suuria jääröykkiöitä, jotka uhkailivat syöstä telillemme;
ne eivät olisi olleet hauskoja vieraita. Kuohu pauhasi joka
taholta jäätelille. Jääpaloista muodostunut rintuus vastusti
aaltoja jonkun verran, niin että ne eivät yltäneet telttaan ja
toiseen veneeseen. Toinen vene, jossa Balto makasi, oli
aallokossa, niin että Sverdrupin piti monet kerrat pidellä sitä kiinni.
»Kun tila kävi yhä ankarammaksi, niin meni hän taas
ir
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
