Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 9. Yhä ajelulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I yo
I yo YHÄ AJELULLA.
Heinäkuun 28 p:nä iltapuoleen, kun yllä olevat
muistoon-panot olivat lopetetut, tuli sumua, joka peitti maan
näkyvistämme. Useita kertoja jälkeenpuolisten oli jää harventunut
jonkun verran, vaikka olimme lähellä jään ulkoreunaa, jossa
olisi luullut silloisen ankaran merenkäynnin pusertavan jäitä.
Siinä määrässä ei kuitenkaan jää harventunut, että olisimme
voineet tässä merenkäynnissä päästä veneillämme kulkemaan.
Vaan juuri kun muutamat meistä olivat tavallisella
iltakävelyllään ennen makuusäkkeihin menoa, huomasimme
häm-mästykseksemme, että jää nopeasti harveni ja, kuten näytti,
aina kuohuihin saakka. Tämä näytti varsin kummalliselle.
Tässä oli tilaisuus, jota tulisi käyttää hyväkseen. Vaan me
olimme väsyneitä ja meitä nukutti; kenelläkään ei ollut oikein
halua. Suoraan sanoen, me olimme ihan kyllästyneitä alituiseen
pettymiseen ja mietiskelimme lähteä veneillä merelle. Me
menimme sen vuoksi makuusäkkeihin. Kuten tavallisesti,
asetettiin vahti, jolla oli määräyksenä herättää, jos jää harventuisi
yhä enemmän. Yöllä sumu sakeni niin, että ei nähnyt
vähintäkään ympärilleen.
Aamupuoleen oli Sverdrup vahtina. Hän kuleksi sumussa,
kertoi hän sitte, ja tuumaili oliko hän tullut hulluksi, sillä
jomman kumman, hänen tahi kompassin täytyi olla hullu. Hän
nimittäin kuuli pauhun lännestä, siis maalta päin, ja tähän
saakka me olimme sen kuulleet idästä, jossa meri kuohui jäätä
vasten. Asia sai sittemmin, niin kuin näemme, toisen
selityksen: hän oli kuullut pauhun maata vasten.
Aamulla makailin jonkun aikaa valveillani makuusäkissä.
Ravna oli vahdissa ja oli, kuten tavallista, ollut vahdissa neljä
tuntia kahden tunnin asemesta. Minä makailin kauan ja
odottelin huvikseni saavani nähdä hänen pienen pyöreän, partaisen
muotonsa, kun hän tirkistää teltan ovesta sisään. Minä kuvailin*
että hän kuleksii siellä ja tuumii, eiköhän hän ole jo kaksia
tuntia ollut, niin että voisi herättää Kristiansenin, joka oli hänen
jälkeensä tuleva.
Vaan heti herätti minussa hämmästystä, kun tänä päivänä
tuolla hullunkurisen näköisellä muodolla oli jonkunlainen levoton
ilme, mikä ei ollut tavallista. Minä kysyin lopuksi: »No, Ravna,
näetkö maata?» Enkä koskaan unohuta sitä ääntä, jolla hän
lapsellisesti vastasi: »Joo, joo, maa liian lähellä.» (Molemmat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
