Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 9. Yhä ajelulla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VANKEUDESTA POIS.
179
lappalaiset käyttivät sanaa »liian» vahvistussanan »hyvin»
asemesta.) Minä kysyin oliko jää harvaa. — »Joo, liian harvaa.»
Minä hyppäsin teltan ovelle. Siinä oli maa ihan
edessämme, lähempänä kuin koskaan ennen. Jää oli yltäyleensä
harvaa ja minä näin avovettä maarannassa.
Ravna oli oikeassa: maa oli liian lähellä meidän maata
säkeissämme toimettomina. Miehet herätettiin, ja sanomatta
voi arvata, että kiire oli pukeutuessa ja saadessa vähän
einehdityksi. Veneet työnnettiin vesille, eikä kauan viipynyt
ennenkuin olimme valmiit lähtöön.
Ennen kuin jätimme tämän telin, joka oli meitä kulettanut
niin hyvin ja varmaankin oli oleva viimeinen jäälaivamme,
nousin korkeimmalle kohdalle tarkastamaan, mitä tietä meidän
oli kulettava. Oli tapahtunut ihmeellinen muutos: koko
ajojää-joukko oli ajautumassa maasta koillista suuntaa. Sille suunnalle
näin vain jäätä, ja ilma oli ihan valkoinen, mikä on tavallista
suuren jääjoukon kohdalla. Etelään päin pitkin maarantaa
näytti sitävastoin olevan vain avovettä, josta me emme olleet
erittäin kaukana. Avovesi kulki pitkin rantaa kiilan
muotoisena ja ulottui jonkun matkaa meitä pohjoisemmas, jossa jää
näytti olevan ihan maassa kiinni. Me olimme jääjoukon
sisäreunassa; merta ulkoreunassa en erottanut selvään.
Miten äkkiä voikin kohtalo muuttua! Tällä hetkellä oli
selvää, että meidän täytyi pian päästä maalle; vaan jos joku
meille olisi eilen sitä sanonut, ei kukaan meistä olisi voinut
käsittää sitä mahdolliseksi.
Ja sitte me lähdimme ja voimakkain vedoin kulimme
maata kohden. Melkein koko matkan voimme soutaa
jää-telien välitse. Ainoastaan parissa kohden täytyi meidän
murtautua läpi.
Muutamien tuntien kuluttua olimme jään läpi. Tuskin on
mahdollista sanoin kuvata sitä tunnetta, joka meidät valtasi,
kun me laskimme viimeisen telin ohi ja näimme kirkkaan,
maalle asti ulottuvan avoveden aaltoilevan edessämme.
Harvoin on mies iloisemmilla tunteilla istunut peräsimessä kuin
silloin. Tuntui kuin olisi päässyt pitkällisestä, synkästä
vankeudesta ja sitte yhtäkkiä nähnyt tulevaisuuden aukeavan
loistavana, houkuttelevana edessään. Ja elämä oli tällä hetkellä
valoisa ja houkutteleva. Voipikohan se koskaan ollakaan valoi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
