Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 11. Pohjoiseen pitkin rantaa. Eskimolaisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ESKIMOLAISIA.
199
hyvin nuoria ja olivat miellyttävän näköisiä; olipa toinen, se
helmikoristeinen, kerrassaan kauniskin. Hän oli tumman,
melkein kastanjaruskean värinen, pitkä, sysimusta tukka, jonka
helminauhat nostivat ylös otsalta, niin että tukka valui alas
niskaan ja hartioille; kasvot olivat leveät, pyöreät, jotensakin
säännölliset, piirteet pehmeät. Ne olivat melkein naisellisen
kauniit, niin että me kauan aikaa olimme epätietoisia, oliko hän
todellakin mies. Molemmat olivat siroja ja liikkeensä olivat
keveitä ja miellyttäviä.
Tultuaan meidän luo, rupesivat he hymyilemään, viittomaan
ja puhelemaan, vaan heidän kieltään me luonnollisesti emme
ymmärtäneet sanaakaan. He viittoivat etelään, viittoivat
pohjoiseen, ajojäälle päin ja maalle päin. Sitte viittoivat he meitä,
veneisiin ja itsiään, ja koko ajan kävi suunsa herkiämättä, vaan
selvää ei tullut sen enempää. Me hymyilimme vastaukseksi ja
katselimme heihin tyhmän näköisinä, jota vastoin lappalaiset
eivät näyttäneet olevan oikein mielissään. He vielä pelkäsivät
näitä »villejä ihmisiä» ja pysyttelivät loitompana.
Minä kaivoin nyt esiin muutamia papereita, joihin muuan
tuttavani oli grönlannin kielellä kirjoittanut joitakuita
kysymyksiä, joihin olisi tärkeä saada vastaus. Minä nyt tämän
jälkeen koetin heille, luuloni mukaan hyvällä grönlannin
kielellä, tehdä kysymyksiä. Vaan nyt he vuorostaan olivat
tyhmän näköisiä. Minä koetin vielä uudestaan, vaan sama juttu:
he eivät ymmärtäneet sanaakaan. Pari kertaa vielä
koetettuani viskasin epätoivoisena paperit käsistäni ja turvausin
viit-tomiskieleen, ja siitä oli parempi apu. Tällä tavoin sain heiltä
tietää, että heitä oli useampia, että heillä oli leiri Puisortokin
pohjoispuolella, ja että piti kulkea hyvin läheltä tätä jäätikköä
pohjoiseen päin päästäkseen. He viittasivat jäätikköä kohden,
tekivät koko joukon kummallisia liikkeitä ja olivat hyvin
vakavan näköisiä, samalla kun laskivat pitkältä puhetta, joka kai
merkitsi, että Puisortok on hyvin vaarallinen, niin että pitää
olla varovainen. Itägrönlantilaisilla on kaikenmoisia
taikauskoisia luuloja tästä jäätiköstä.
Sen jälkeen koetimme merkeillä heille selittää, että me
emme ole tulleet etelästä rantaa pitkin, vaan mereltä, joka
selitys synnytti vain mörisevää ääntä, mikä oli aivan lehmän
ammumisen kaltaista ja ilmaisi kai suurinta hämmästystä. He
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
