Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 12. Eskimolaisleiri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LAHJOJA
215
pää ei ole kaunis näky; vaan he ovat jo aikoja sitte olleet
naimisissa ja turvatut. Eskimolaiselle neidille on yhtä tärkeää
tukkansa kiristäminen kuin europalaiselle naiselle vartalonsa
kuristaminen. Siinä he ovat yhdenlaisia; kuitenkin
eskimolai-nen muoti on paljoa vähemmin vahingollinen kuin europalainen.
Siinä teltassa, jossa me olimme, oli kaikilla naisilla
kauniit, tahi ehkä oikeimmin sanottu, vähemmin vastenmieliset
kasvot kuin miehillä, joilla kuitenkin kaikilla oli hyvin
ystävällinen muoto. Miehet olivat, kuten tavallista, parrattomia,
paitsi yksi, jolla oli harvaa mustaa parran-haituvaa leuvassa ja
ylähuulessa.
Istuttuamme jonkun aikaa, nousi muuan teltan isiä (se,
jolla oli arvokkaan näköinen muoto) ja meni ulos. Hetken
kuluttua hän tuli takaisin kädessään pitkä hylkeennahkainen
pyytöhihna, jota, istuttuaan penkille, rupesi kehimään
vyyh-diltä. Minä katselin vähän hämmästyneenä tätä puuhaa, kun
en tiennyt, mikä oli tarkoituksena. Vaan sitte hän otti
puukkonsa, leikkasi palasen, nousi penkiltä ja antoi nauhapalan
muutamalle meistä. Sitte hän katkasi toisen yhtä pitkän palan,
antoi sen taas toiselle meistä ja niin hän jatkoi, kunnes me
kaikki kuusi olimme saaneet sellaisen nahkanauhapalan. Sen
tehtyään hän katsoi hymyillen ympärilleen, varsin tyytyväisenä
itseensä ja koko maailmaan. Sitte eräs toinen meni ulos ja
toi aivan samallaisen hylkeennahkanauhan, joka samalla tavoin
jaettiin meille. Sitte taas kolmas mies, ja niin jatkettiin, että
meille kokousi neljä viisi nahkanauhapalasta kullekin. He
varmaankin antoivat meille mitä heillä parasta oli, ajatellen, että
meille niistä on jotakin hyötyä. Nauha oli erinomaisen lujaa,
ja sillä eskimolaiset sitovat pyytörakon harppunan kärkeen.
Kun he olivat osoittaneet meille anteliaisuuttaan, istuimme
hetken katsellen toisiamme. Minä odotin heidän merkeillä
alkavan selittää meille, että he toivovat jotakin vastalahjaksi.
Ja hetken kuluttua nousikin se ensimmäinen mies ja toi
jotakin, jota pidettiin kallisarvoisena kapineena. Se oli vanha
ruostunut ja kömpelötekoinen kivääri, jossa oli mitä kummallisin
hanavärkki, etten mokomaa eläissäni ole nähnyt. Tuo hana
oli suuri rautapalanen, jossa oli iso reikä, mihin sormi
pistettiin virittäessä. Kuten sitten huomasin, tämä oli tavallinen,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
